Tallenna elämäsi joka hetki

30.10.2009 kirjoittanut Jari Koskinen

Lifelogging

Pian monen ystäväsi kaulassa saattaa olla kamera, joka ottaa kuvia 30 sekunnin välein.  Kyseisessä kamerassa on sensoreita, jotka tunnistavat jonkun saapuessa läheisyyteen. Nykyisessä mallissa on tosin vain yhden gigan tallennustila, jonne mahtuu 30.000 kuvaa. Toivotaan, että seuraavaan versioon mahtuisi 10 päivän asemasta koko vuosi.

ViconRevue -kameran kehitti SenseCamin –nimellä alun perin Microsoftin tutkimusyksikkö Cambridgessa, Englannissa. Tarkoitus oli käyttää kameraa dementian ja Alzheimerin taudin tutkimuksessa. Tutkimus osoitti, että potilaat saattoivat paremmin muistaa asioita selamaalla kuvia.

Lähinnä tutkijakäyttöön tarkoitetusta kamerasta on tulossa kuluttajille suunnattu versio vuonna 2010. Ajatuksena on, että ihmiset harrastaisivat elämänsä taltiointia (Lifelogging), muistojen keräämistä kuvien muodossa. Yleistyessään ja hinnan tulessa alas (nyt 820 dollaria), elämän tallentimesta voi tulla ihmisille yhtä tärkeä kun muistikirjat ovat nyt. Epäilemättä lähitulevaisuudessa tallennus tulee tapahtumaan myös videomuotoon.

Voidaan kysyä, miten jakuva tallennus muuttaa elämäämme? Tulemmeko varovaisemmaksi tai alammeko käyttäytyä kuin BB-tähti? Miltä näyttää maailma, jossa kaikki kaikkialla tallentuu johonkin? Joka tapauksessa sosiaalisena kokeena näkymä herättää kiinnostusta. Yksityisyyden suojan kannalta lifelogging on vähintäänkin haastavaa.

Lähde: http://www.newscientist.com/article/dn17992-new-camera-promises-to-capture-your-whole-life.html?DCMP=OTC-rss&nsref=tech

Pilvilaskentaa

29.10.2009 kirjoittanut Jari Koskinen

Cloud

Nykyään silmissä vilisee sanoja, joiden merkitys on jäänyt hämäräksi muille paitsi asiantuntijoille. Yksi tällainen sana on pilvilaskenta (cloud computing). Konseptuaalisella tasolla kyse on paradigman muutoksesta: tietokoneiden laskentateho ja tekninen infrastuktuuri on etääntymässä käyttäjästä. Teknisessä mielessä pilvilaskenta merkitsee tietokoneiden käyttöä, jossa joustavasti mukautettavia ja usein virtualisoituja resursseja tarjotaan palveluna internetin välityksellä.

Pilvilaskentaan perustuvat palvelut ovat tulleet suosituksi. Los Angelesin kaupunki ilmoitti juuri siirtyneensä pilvilaskentaan perustuvaan Googlen sähköpostipalveluun. Kaupungin 30.000 työntekijää siirtyvät palvelun käyttäjiksi tarjouskilpailun jälkeen, jonka Microsoft hävisi.

Laajampaan tietoisuuteen pilvilaskenta on tullut vasta vuoden 2007 alussa. Etunenässä käsitettä ovat markkinoineet Amazon.com, Google ja Yahoo. Pilvilaskennassa on paljon mahdollisuuksia. Monet yritykset suunnittelevat nyt pilvilaskentakeskuksia ja sieltä käsin toteutettavia palveluita.

Lisää tietoa:

http://en.wikipedia.org/wiki/Cloud_computing

http://www.edlconsulting.com/newsdetail.php?id=484&headline=City_of_Los_Angeles_will_use_Google_cloud_computing_email_services

http://cloudcomputing.sys-con.com/node/771947

Kirja – mennyttä teknologiaa?

27.10.2009 kirjoittanut Jari Koskinen

sähköinen kirja

Digitaalinen aikakausi vaikuttaa jo kirjaksi kutsutun vanhan käyttöliittymän suosioon. Syyskuussa, käydessäni Bostonissa, huomasin uutiset paikallisesta Cushing Academyn kirjastosta, jossa fyysisistä kirjoista on luovuttu.  James Tracy kuvaa:

“When I look at books, I see an outdated technology, like scrolls before books (… ) This isn’t ‘Fahrenheit 451’ [the 1953 Ray Bradbury novel in which books are banned]. We’re not discouraging students from reading. We see this as a natural way to shape emerging trends and optimize technology.’’

Kirjastoon hankinttiin elektronisia lukijoita (esimerkiksi Amazonin Kindle kakkosia), joiden avulla valikoima lisääntyy miljooniin kirjoihin, aikaisemman 20.000 paperisen kirjan sijasta. Virtuaalisesssa kirjastossa digitaalisia kirjoja voi lukea myös tietokoneelta.

Luopuminen ei ole tapahtunut ilman vastalauseita ja nostalgiaa. Monella on fyysiseen kirjaan lämmin side, siksi virtuaaliseen kirjastoon on vaikea suhtautua positiivisesti. 18-vuotiasta Jemmel Billingslea kirjojen katoaminen ei kuitenkaan huoleta:

“It’s a little strange (….) But this is the future.’’

Muistan hyvin Nokian Mobira Citymanin vuodelta 1987. Tuosta puhelimesta olisi aikanaan voinut päätellä mobiilivallankumouksen (matkapuhelimien ja matkaviestinnän nopean kehityksen). Amazon Kindle 2 ja muut vastaavat elektroniset lukijat tulevat epäilemättä kehittymään nopeasti. Ennakoin, että nykyiset elektroniset lukijat tulevat näyttämään vuosikymmenen tai parin kuluessa yhtä naurettavilta kuin Nokian Mobira Cityman nyt. Samalla paperinen käyttöliittymä siirtyy pikkuhiljaa kuriositeetiksi. Uskoisin, että näin käy viimeistään 2030 paikkeilla. Tosin samaan hengenvetoon on todettava, ettemme voi tietää millaisesta käyttöliittymästä lukeminen (/kuunteleminen/katseleminen/aistiminen) vuonna 2030 tapahtuu. Kaikenlaisia yllättäviä kehityskulkuja on todennäköisesti odotettavissa.

PS. Tekeillä on monia kiinnostavia spekulatiivisia projekteja, jossa julkaisujen tulevaisuutta ennakoidaan. Oheisesta linkistä pääsette tarkastelemaan yhtä esimerkkiä:

http://www.commarts.com/interactive/cai09/BeyondTheFold.html

 

Muut lähteet:

http://www.boston.com/news/local/massachusetts/articles/2009/09/04/a_library_without_the_books/

http://schumacher.thurtal.net/resources/mobira_cityman_2.jpg

http://www.ebookreader123.com/images/Amazon-Kindle-2-Pictures.jpg

Uskomatonta omahyväisyyttä

25.10.2009 kirjoittanut Jari Koskinen

Brändikuva2

Kirjoitan brändin käsitteestä parhaillaan eu-projektin Consumer Preferences 2030: Implications for Science and Technology –raporttiin. Brändin käsitteen historian tutkiminen on ollut haastavaa. Erityisesti mainosalan omia tekstejä ja historiallisia katsauksia vaivaa alalle tyypillinen vitsaus: tärkeintä on kuka tekee ja miltä mainonta näyttää (näytteet & konkretia), ei niinkään sisällön syvällinen ymmärtäminen. Tämä sama vitsaus näkyy myös Markkinointi & Mainonta-lehdessä (http://www.marmai.fi/), jossa esitellään mikä toimisto on voittanut minkäkin palkinnon, kuka sai minkäkin asiakkaan ja kuka on nimitetty minnekin toimistoon. Sisältöjen lähes täydellinen puuttuminen on huolestuttavaa. Tutkin parhaillaan Stéphane Pincasin ja Marc Loiseaun tiiliskiviteosta A History of Advertising ja samalla käsissä on myös Richard Hollisin Graphic Design – A Concise History. Sama tarina. Tärkeintä on luetella, kuka on tehnyt mitäkin. Kirjoissa on alalle tyypillisesti paljon kuvia ja käytännön esimerkkejä. Esipuheen mainonnan historiaan on kirjoittanut maailman neljänneksi suurimman mainosalan konsernin Publicis Groupen toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja Maurice Lévy. Häpeämättömän itserakas esipuhe muun muassa esittelee Publicis Groupen historiaa, kokonaisen sivun kokoinen kartta näyttää, mikä toimisto on liittynyt Publicis yhtymään ja milloin. Herää kysymys, eikö tässä pitäisi puhua mainonnan historiasta laajemminkin? Esipuheessa näyttäytyy vankkumattomalla omahyväisyydellä kyllästetty mies; vihjeenä tai pikemminkin huutomerkkinä siitä, millaisesta sivistyksen puutteesta koko ala kärsii. Tätä oppineisuuden ja ymmärryksen puutetta keventää vain mainosallalla vallitseva tekopirteys ja tekohauskuus.

Lucas Conley heittää lisää löylyä lauteille mainiossa teoksessaan Obsessive Branding Disorer – The Illusion of Business and the Business of Illusion: “In the name of the brand, any idea can be defined as valid and any crackpot can assume the status of  a guru. And when a snake oil  salesman roll into town shilling branding tonics and salves, anxious executives line up, their minions and dependents standing dutifully at attention.”

Alalla on toki myös paljon fiksuja ihmisiä, mutta Maurice Lévyn esipuhe sai maljani vuotamaan yli. Sitä paitsi nykyisin brändin rakennus ei liity vain mainontaan, tavoitteellisesta viestinnästä on tullut huomattavan monialaista. Aiemmin niin perinteinen mainosala on haastajiensa (internetin ja mobiilien kommunikaatiovälineiden parissa työskentelevät) ja sosiaalaisten medioiden (YouTube, Facebook, Twitter, TED, jne) ansiosta isojen muutosten kourissa. Rob Walker osuu asian ytimeen kirjassaan I’m with the brand – the secret dialogue between what we buy and who we are:

“(…)Time Magazine declared that the Person of the Year for 2006 was no other than You. (‘You control information age. Welcome to your world’). (…) ‘This Scenario’, Arvertising age columnist and media observer Bob Garfield told one interviewer, ‘is potentially the most wonderful thing imaginable for media consumers in a democracy’. Unless, he added, you happen to be a marketing industry veteran. ‘Then you’re fucked big-time.”

Blogillaan maineeseen noussut Seth Godin jatkaa samasta teemasta blogikirjoituksista kootussa teoksessaan Metaball Sundae – How Marketing is Transforming the Business World (and how to thrive in it):

“The New Marketing  has exposed great work to large numbers of people. Those ideas spread farther and faster than they ever have before (…) the distance between brain of the designer and the of the consumer is now much, much shorter than it ever has before (…) New Marketing doesn’t understand top-down command-and-control thinking. It’s actually caveman marketing, the sort of marketing that existed before money and corporations took over.”

Viimeaikaista monipuolistavista ja yllättävistä kehityskuluista huolimatta, tunnistettavin tyyppi konsultoinnin, designin, mainonnan ja viestinnän henkilögalleriassa on edelleen fundamentalistinen, niin sanottu yhden menetelmän asiantuntija. Stephen Brown valaisee asiaintilaa opuksessaan Postmodern Marketing 2:

“(…) my considered opinion is that the four most blood-curdling words in the marketing lexicon are ‘I have a model’. Granted, the words themselves are fairly innocuous – beguiling even – but they are invariably announced with a tone of absolute assurance and accompanied by a look of such grim, gimlet-eyed conviction that you instantly know you are in the presence of a marketing fundamentalist.”

Ottamani kuva on kotoisin Bostonista.

Kirjoituksia palvelumuotoilusta, osa 1

8.10.2009 kirjoittanut Jari Koskinen

Einstein

Koulutus, hyvä palvelukonsepti ja asenne ratkaisevat. Sen osoitti viimeisin amerikan matka, joka suuntautui Denveriin, Coloradoon ja itärannikolle Bostoniin. Hämmästelin  taas kerran amerikkalaista palvelukulttuuria: ystävällisyyttä, nopeutta, yritteliäisyyttä ja positiivista asennetta. Hapannaamoja ei näkynyt missään.

En ole ollut mikään vakaumuksellinen amerikan ihailija, pikemminkin eurooppalaista kulttuuria ja sivitystä arvostava tarkkailija. Silti tavallisten amerikkalaisten ihmisten lämmin suhtautuminen vieraisiin teki vaikutuksen. Tämän vuoden kolmella amerikan reissuilla (yhteensä kuukausi) palvelukulttuuri on tuntunut suoralta, ystävälliseltä ja rennolta.  Ja ei, palvelu ei ole tuntunut tungettelevalta tai imelältä mielistelyltä, kuten osa ystävistäni ja kolegoistani on yrittänyt väittää ja perustella samalla ankean palvelukulttuurin monissa suomalaissa organisaatioissa: “Suomalaiset eivät teeskentele, he ovat sitä mitä ovat”.  Tämä uskomus on omiaan tehokkaasti estämään palvelukehitystyötä.  Palveluopintoihin ja tehtäviin pitäisi valikoida sosiaalisesti lahjakkaita ihmisiä, joiden asenne on jo valmiiksi kunnossa.

Palveluasenne kannattaisi ottaa osaksi palvelumuotoilun aktiivista sanastoa palveluhetken, palvelupolun ja palveluympäristön lisäksi. Palveluhenkilöstön asenne on nimittäin ratkaisevassa roolissa asiakkaan palvelukokemuksen syntymisessä.

PS. Luen juuri Bill Pricen ja David Jaffen kirjaa The Best Service is No Service – How to liberate your customers from customers service, keep them happy & control costs. Opus esittelee uskomattomia tarinoita ihmisten kokemuksista automatisoiduissa palvelukeskuksissa. Monien yritysten webbisivuilta ei löydy yhtään numeroa, johon ottaa yhteyttä, tai numerot on tehokkaasti piilotettu. Jonottaminen puhuttaa kaikkialla maailmassa, Suomessakin teleoperaattorin odotusaika saattaa olla tunti. Tiivistyvää kilpailua ja kustannusäästöpaineita ymmärtäen kirjoittajat propagoivatkin selkeän ja toimivan itsepalvelun puolesta. Internetpankki on loistava esimerkki toimivasta itsepalvelusta, samoin Amazon.  Samalla kirjoittajat painottavat sitä, että yritysten tulisi tehdä asiakkaidensa yhteydenotto mahdollisimman helpoksi.

Designin laatu keskustelun aiheeksi

15.6.2009 kirjoittanut Jari Koskinen

art world

Laura Kolbe kirjoittaa tärkeästä asiasta 14. kesäkuuta Helsingin Sanomissa  ilmestyneessä mielipidekirjoituksessaan Nuoret suunnittelijat voivat nostaa Suomen. Kolbe huomaa osuvasti, että meillä muotoilua determinoi liian usein taiteelliseen tekemiseen liittyvä kulttuuriperintö. Vuosia sitten Taideteollisen korkeakoulun graafisen suunnittelun osaston johtoryhmässä huomioni herätti yksityiskohta silloisessa opetussuunnitelmassa. Siinä todettiin opetuksen tavoitteena olevan opiskelijan taiteilijaidentiteetin ja persoonallisen kädenjäljen kehittäminen (en muista tarkkaa sanamuotoa). Sama arvo- ja asenneympäristö leijuu edelleen henkisenä rakenteena opetuksen päällä. Vuosien varrella tilanne on toki muuttunut monipuolisempaan, liiketoimintaa ja käyttäjien tarpeita huomioivampaan suuntaan. Silti traditioiden painolasti on edelleenkin ilmeinen. Jos muotoilja monistaa omaa persoonallista kädenjälkeään tehtävästä toiseen, miten tämä edistää muotoiljan asiakasorganisaation tavoitteita tai muotoillun tuotteen/palvelun käytettävyyttä? Eikö olisi viisaampaa pitää tavoitteena entistä monialaisempaa ja muotoilijan tyylirekistereitä rikastavaa opetusta?

Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen piirissä vaikuttava CID-tutkimusryhmämme on perehtynyt muotoilun osaamisen (kulttuuriseen) evoluutioon. Metatason tarkastelussa on nähtävissä, että viime vuosikymmenien varrella muotoilijan tehtävänkuvat ovat kompleksisoituneet ja käsitteellistyneet. Nähtävissä on siirtymä käsityöstä taiteeseen ja taiteellisesta tekemisestä muotoiluun ja edelleen konseptisuunnitteluun sekä strategiseen suunnitteluun ja ennakointityöhön. Palvelumuotoilu on hyvä esimerkki uudesta muotoilun piiriin syntyneestä osaamisalueesta. Se on luonteeltaan immateriaalista ja käsitteellistä. Palvelumuotoilu merkitsee palvelustrategioiden- ja konseptien kehittämistä sekä palveluprosessien ja palveluympäristöjen suunnittelua.

Lähitarkastelussa on helppo huomata, että muotoilun perinteistenkin osaamisalueiden, kuten vaikkapa graafisen suunnittelun, teollisen muotoilun ja sisustussuunnittelun reuna-aleilla tapahtuu yllättävää osaamisten sekoittumista ja yksilötasolla entistä monialaisempaa toimintaa. Samalla syntyy uusia ammattialoja. Tuntuu siltä, että opetus on paikoin kymmenen vuotta jäljessä tilannetta markkinoilla. Nopeiden muutosten seuraamiseen tarvittaisiin systemaattista ennakointityötä. Nyt opetuksen ulkopuolelle jää kymmeniä uusia osaamisalueita ja keskenään uusilla tavoilla verkottuneiden kompetensseja. Myös opetusalajako on vanhentunut.

CID-ryhmämme veti yhteistyössä Lahden ammattikorkeakoulun Innovaatiokeskuksen ja Lumi Interactive Oy:n kanssa kokeellisen muotoilukurssin Palvelumuotoilun taskukoulu.  Lahdessa 13.6. päättynyt aikuisopiskelijoille suunnattu kokeellinen workshop koostui  palvelumuotoilun opetussisällöistä, matkapuhelimen hyödyntämisestä opetusvälineenä sekä prosumer-filosofiasta (asiakas palveluidensa tuottajana). Mukana oli yritysyhteistyökumppaneita, joiden tarpeisiin tehtävät tehtiin. Workshopin aikana pohdimme myös muotoilun laatua. Mistä tekijöistä muotoilun laatu koostuu? Laadun arvioinnissa perinne on keskittynyt pitkälle muotoilun kauneuskilpailuihin ja esteettiseen arvottamiseen. Workshopissa pyrimme listaamaan mahdollisimman monipuolisesti muotoilun laatuun vaikuttavia tekijöitä: turvallisuus, brändi (elämyksellisyys, haluttavuus, uskottavuus, laatuvaikutelma), kestävyys,  käytettävyys ja käyttäjälähtöisyys, esteettisyys (moniastisuus), taloudellisuus, kestävä kehitys (eettisyys, ekologisuus, sosiaalinen hyväksyttävyys), saatavuus, valmistettavuus, sovellettevuus ja muunneltavuus, hinta/laatu -suhde, omaperäisyys, toistettavuus ja tasalaatuisuus, loukkaamattomuus ja esteettömyys, strategisten päämäärien palveleminen, kaupallinen potentiaali ja brändin arvon kasvu. Lisäksi tärkeäksi arvioitiin laadun kytkökset eri kulttuureihin (kulttuurisidonnaisuus). Lista on puutteellinen ja se sisältää osin päällekkäisiä asioita. Luettelo ei ole myöskään tärkeysjärjestyksessä:  tähän pääsimme opiskelijoiden kanssa puolentoista tunnin keskustelun jälkeen. Kehittyneempi versio edellä esitetystä listasta tullaan siirtämään englanninkieliseen sosiaalisen median kanavaan DesignDiscussions.org, joka avautuu syksyllä (myöhemmin lokakuussa ilmestyy myös samanniminen, niin ikään englanninkielinen designlehti). Ajatuksena on laatuun vaikuttavien taustatekijöiden työstäminen ja arviointi kansainvälisessä muotoilijaverkostossa.

Valitettavasti muotoilun piiristä puuttuu lähes kokonaan muotoilukritiikki. Muotoilun toimijat ovat keskittyneet pitkälti muotoiltujen tuotteiden, sisustusten ja tekstiilien ja muiden suunnittelutyön tulosten esittelyyn. Minusta olisi myös kansallisesti tärkeää, että muotoilun laatu ottettaisiin laajemminkin rakentavan arvioinnin ja kehittämisen kohteeksi. Kansainvälistymisen ja liiketoiminnan näkökulmasta yhtä tarkeää olisi muotoilun osaamisten rikastaminen ja monialaisen yhteistyön kehittäminen. Kritiikkiosaamisen kehittämisessä olisi ensi vuoden alussa toimintansa aloittavalle Aalto-yliopistollekin tehtävää mahdollisimman monialaisen törmäyttämisen lisäksi. Pallo on heitettävä myös yritysten johdolle. Tarvitaan lisää rohkeutta ja näkemystä käyttää designia (ja markkinointia) hyödyksi liiketoiminnan kehittämisessä. Lahdessa toista kertaa syksyllä järjestettävässä OLO.MUOTO´09 -tapahtumassa tullaan tarttumaan tähän haasteeseen. Mistä löytyisi lisää toimijoita talkoisiin muotoiluosaamisen monipuolistamiseksi ja analyyttisen arvioinnin kehittämiseksi?

Kaksinaismoralismia

9.6.2009 kirjoittanut Jari Koskinen

Törmäsin kiinnostavaan tyyppiin palatessani San Franciscosta. Vieressäni lennolla istui muusikko Dennis Agajanian vaimoineen. Sympaattinen kaveri kertoi avoimesti perheestään, näytti valokuvia iPhonen ruudulta maatilastaan, autoistaan, Chopperistaan ja amerikkalaistyyppisestä palkintovaimostaan (trophy wife). Uskonnollista oikeistoa edustanut Agajanian oli omituinen sekoitus rentoa kadunmiestä, karismaattista esiintyjää ja äkkiväärää äärioikeistolaista, jolle Obama näyttäytyi vakavana uhkana. Dennis, tosi uskovainen (true believer), kertoi kuvia näyttäessään ampumaharrastuksestaan (kuvissa räiskintää kaikenlaisilla aseilla). Olen aina jaksanut ihmetellä, miten Jeesus ja ampuma-aseet liittyvät yhteen? Agajanian ja kaltaisensa näyttävät uskovan samaan aikaan asevarusteluun, sotiin länsimaisten arvojen puolesta sekä rajattomaan aseenkanto-oikeuteen ja kuolemantuomioon, eikä siinä ole heidän mielestään mitään ristiriitaa kristinuskon syvemmän olemuksen kanssa.

Oheinen videoklippi näyttää, kuinka taitava kitaristi ja esiintyjä Agajanian on. Sympaattinen muusikko teki muutenkin vaikutuksen. Blogissani en halua mollata mitään poliittista suuntausta tai uskontoa. Katsoin kuitenkin tarpeelliseksi pohtia kaksinaismoralismia konkreettisen esimerkin kautta. Samalla tavalla kaksinaismoralismia on pauhata vihreistä arvoista, ilman että se näkyy mitenkään yksilön omassa käytännön toiminnassa.

Paluu tulevaisuuteen

3.6.2009 kirjoittanut Jari Koskinen

Kääpiö_

Palasin juuri Kaliforniasta. Pidin esityksen Stanfordin yliopistolla järjestetyssä konffassa, tein ennakointityöhön liittyviä haastatteluja, otin valokuvia ja yritin virittää itseni oikeaan fiilikseen heikkojen signaalien etsimiseksi Palo Altosta ja San Franciscosta.

Reissu oli monella tapaa antoisa. Päällimmäisenä yleisvaikutelmana oli, kaiken kalifornialaisen rentouden jälkeenkin, huoli tulevasta. Valokuvasin paljon asunnottomia ja kaupungin laitapuolen kulkijoita. Yllä olevan kuvan kääpiö oli näiden yhteiskunnan reuna-alueille tipahtaneiden joukossa oikeastaan onnekas. Kuvan miehellä on kädessään hetki sitten lahjaksi saatu sikari. Paikalliset asukkaat San Franciscossa näyttivät pitävän kaveria jonkinlaisena maskottina, josta yhteistuumin pidettiin huolta.

Matkalla sain osallistua myös erilaisiin pohdintoihin medioiden tulevaisuudesta ja erityisesti sanomalehdistön kriisistä. Paniikkitunnelma on iskenyt erityisen kovaa amerikkalaiseen sanomalehdistöön. Kaikki yrittävät miettiä kuumeisesti, miten painettujen sanomalehtien tuottaminen tai niiden siirtäminen nettijulkaisuiksi saadaan kannattavaksi liiketoiminnaksi. Stanfordin yliopiston piirissä toimivan d.schoolin opettaja Corey Ford kertoi hyvän omakohtaisen esimerkin sanomalehtien kehitysprojektista. Ryhmä valkoisia, kuusikymppisiä päätoimittajamiehiä oli kokoontunut pohtimaan sanomalehtien tulevaisuutta(?). Ford oli sitä mieltä, että tällaisten kehitysryhmien tulisi olla huomattavasti monipuolisempia ja monialaisempia. Monella alalla näyttää siltä, että vahvat traditiot toimivat tehokkaasti kehityksen jarruna. Niin on myös painetun sanan parissa.

Kansalaismediat (citizen media), joissa yleisö(/lukijat) itse tuottavat uutisten sisältöjä, lisäävät lehtitalojen ja journalistien huolta entisestään. Miten käy parhaiden journalististen perinteiden mukaan tuottujen, tarkistettujen uutisten ja mediasisältöjen? Toisaalta on hienoa, että sisältö- ja uutistuotanto on rikastunut. Erilaiset portinvartijatahot ovat menettäneet valtaansa. Yksilöllä on entistä enemmän valinnan varaa. Voi hyvinkin käydä niin, että vain parhaat ja nopeimmat toimijat perivät markkinat. Yhtä lailla todennäköistä on, että tarjonta monipuolistuu entisestään ja sisältöjä suunnataan vielä nykyistäkin enemmän erilaisille asiantuntijayhteisöille, harrastuspiireille ja paikkakuntaan sidotusti. Rikastumisen seurauksena lienevät nähtävissä myös erilaiset sekä-että yhdistelmät ja variaatiot. Yksilö voi jatkossa entistä enemmän personoida mediasisältöjä omaksi “kanavakseen”.

Yksi on kuitenkin varmaa. Uudet viestintäteknologiat jylläävät. Jäämme odottamaan millaisesta päätelaitteesta nautimme moniaistiset uutisemme kymmenen vuoden kuluttua? Yhteisönsä tukema kääpiö toimikoon tässä symbolina tekohengitetyille vanhoille medioille.

PS. Tyylikäs kääpiö on saanut kuvasta pyytämänsä maksun. Raha on nähtävissä hänen kädessään.

PS.2. Olen tietoinen siitä, että kääpiön asemesta tulisi käyttää sanaa lyhytkasvuinen. Kääpiö ei minusta ole loukkaava, pikemminkin kuvaava termi. Sitä paitsi nykyinen tendenssi löytää yhä useammasta sanasta loukkaavia sävyjä on omiaan köyhdyttämään suomen kieltä.

Susan Boyle

3.5.2009 kirjoittanut Jari Koskinen

Suuri yleisö on hullaantunut tarinaan 47-vuotiaasta Susanista. Hänen YuoTubeen sirrettyä esitystään alkuvuoden Britain’s got Talent -kykyjenetsintäohjelmassa on käynyt katsomassa yli 100 miljoonaa ihmistä.

Romanttisesta ja idealistisesta näkökulmasta Susan Boyle on aito ikineitsyt, jonka laulutaitoa pidetään ihmeenä ja tarinaa koskettavana.  Erityisesti ihmisiä ja Talent-tuomaristoa on näyttänyt liikuttavan vanhanpiian koskettava esiintyminen. Ihmistä ei koskaan pitäisi arvioida ulkonäön perusteella. Tässä mielessä tarinaan on kätketty opetus.

Toisaalta tarkemmin katsottaesssa näyttää siltä, että yllä oleva YuoTube-esitykseen on etukäteen tarkkaan rakennettu tarina ja  dramaturgia.  Lavan ulkopuoliset kommenttaattorit saavat epäilemään, olisivatko tuomareiden reaktiotkin etukäteen käsikirjoitettuja? Onko Susan Boylen tarina muiltakaan osin aito?  Joka tapauksessa tarinan paketointi ja Susan Boylen brändäys on mestarin näyte.

Toivoisin lisää mediakasvatusta ja mediakriittisyyttä kaikille opetuksen asteille, jotta mediasisältöjä osattaisiin analyyttisesti arvioida.

Designin kritiikki

16.4.2009 kirjoittanut Jari Koskinen

1_jussi

Designin alueelta puuttuu melkein kokonaan analyyttisyys ja kritiikki. Jos olet tutustunut designjulkaisuihin, olet varmaakin huomannut, että pääosaa näyttelevät erilaiset designtuotteiden, arkkitehtuurin ja sisustusten esittelyt. Designosaamisen rikastamisen näkökulmasta ongelmana on se, että esittelyt toistuvat samanlaisina tapahtumasta ja julkaisusta toiseen. Mukana olevat yrityksetkään eivät saa toimintaansa uusia ideoita lähes samanlaisina toistuvista messuista.

Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen CID-tiimimme on ollut mukana kehittämässä seuraavaa OLO.MUOTO- tapahtumaa, joka järjestetään Lahdessa toista kertaa, nyt 21.-24.10. Lahden Messut Oy:n  pääyhteistyökumppanina on lisäksemme Lahden ammattikorkeakoulun Innovaatiokeskus.  Tapahtuma koostuu messuista, kansainvälisestä konferenssista sekä laajasta englanninkielisestä julkaisusta.

Ajatuksena on ollut kehittää kansainvälistyvästä tapahtumasta innovatiivinen designereiden kohtaamispaikka. Samalla ideana on törmäyttää eri alojen osaamisia keskenään tuoreilla tavoilla. Mukana on myös nuorien lahjakkuuksien töitä, vaihtoehtoisia näkökulmia designiin, muotoiltujen tuotteiden ja palveluiden kritiikkiä sekä paljon designiin liittyviä keskusteluja.

Tapahtuman teemana on Designing Slow Life. Hitaan design liittyy tapahtumassa palvelumuotoilun, sisustussuunnittelun ja teollisen muotoilun lisäksi moneen muuhunkin designin alueeseen. Tapahtuman ensimmäinen tiedotustilaisuus on toukokuussa, joten ei vielä paljasteta herkkupaloja. Kärsivällisyyttä siis.

Kuvassa yllä on tulevaisuuteen suuntautunut Lahden Messujen toimitusjohtaja Jussi Eerikäinen. Otos on kotoisin Jussin arkistoista.