Brändiä päähän

Kollegani lähettivät minulle Aamulehdessa tänään julkaistun, Juridiikan emeritusprofessorin Aulis Aarnion mielipidekirjoituksen Suomi-kuva kirkastuu vain teoilla. Brändityöryhmä on nimittämisensä jälkeen herättänyt runsaasti keskustelua. Eikä syyttä.

Jotenkin tuntuu siltä, että tässä on kyse myös paitsi ymmärryksen puutteesta myös monipuolisen brändi-osaamisen tarpeesta. Tietysti on niin, ettei Suomi-brändiä rakenneta komiteatyönä. Brändi rakentuu yhtäältä itse toiminnan kautta, ja toisaalta toimintaan linkitetyn ammattimaisen viestimisen välityksellä.

Brändi-sanaan linkittyy paljon väärinkäsityksiä. Yleisin niistä on, että brändit liittyvät vain kaupalliseen toimintaan. Näin ei ole, sillä myös yleishyödyllinen järjestö, kaupunki tai yksilö voi olla brändi. Toinen ilmeinen väärinkäsitys on, että brändin rakentaminen on valheellista kaunistelua. Asia käy ilmi kun tarkastellaan brändiprojektien nimityksiä “kakun kuorrutus” tai “kasvojen kohotus”. Tosiasissa toimivan brändin viestinnällinen identiteetti on aina lähellä brändistä vallitsevia mielikuvia; näin esimerkiksi palveluiden todellisuus ja viestinnällä vaikuttaminen kohtaavat oikealla tavalla. Tässä yhteydessä on myös syytä muistaa, että parhaimmillaankin brändistä vallitseviin mielikuviin voidaan vaikuttaa vain rajoitetusti, sillä esimerkiksi huhupuheet ja juorut ovat vaikeasti hallittavissa.

Brändi-sanaan liittyvät ennakkoluulot  ovat osin ammattilaisten itsensä aiheuttamia. Parhaimmillaan brändin kehittäminen todentuu loistavina kiteytyksinä sekä oivaltava designina ja (markkinointi)viestintänä. Huonoimmillaan se merkitsee kaventamista ja rajoittamista; helppoheikkimäistä sloganien ja yhdentekevien logojen viljelemistä. Huippuammattimaisessa brändin kehittämisessä taas yhdistyy huolella tehty tutkimus; erikoisosaamista vaativa ennakointi- ja strategiatyö sekä monialaosaamista hengittävä konseptointi ja luova suunnittelu. Parhaimmillaan brändin kehittäminen on paitsi itsekriittinen myös rikastava prosessi, jossa toiminta (lue: sisältö) yhdistyy designiin ja viestintään ennakkoluulottoman rohkeasti ja luovasti.

PS. Olen parhaillaan tekemässä yhdessä Timo Kivi-Koskisen kanssa teosta Brändikirja 2020 (työnimi). Näillä näkymin tuo opus ilmestyy loppuvuodesta. Teoksessa tarkastellaan brändeihin liittyvää toimintaa tulevaisuuden perspektiivistä.  Kirjan ensimmäisessä kappaleessa analysoimme brändin käsitteen historiaa ja nykytilaa. Olemme huomioineet sen, että sanan merkitys on muuttunut ajan mukana osana osaamisen evoluutiota. Käsitettä ei tulisi näkemyksemme mukaan määritellä “ylhäältä käsin”, vaan pikemmin arvioida sen sisältöä sanan nykyisten käyttöyhteyksien valossa. Tästä näkökulmasta brändi tarkoittaa nykyään  jossain kohderyhmässä tunnettua, merkittyä nimeä.

Millaista on hyvä graafinen suunnittelu?

“Hänen mielestään koko elämä koostuu pohjimmiltaan omalaatuisista fragmenteista (…) Junot Diaz sanoo: ” Koheesion perustana on juuri auktoriteetti. Kirjallisuudessa se merkitsee kerronnan diktatuuria.”  Petäjä, Jukka: Työtä sen eteen, että työ ei näkyisi. HS. 29.9.

Oheinen lainaus tämän päivän Hesarissa sai pohtimaan graafisen suunnittelun laatua. Näkemykseemme hyvästä graafisesta suunnittelusta kun vaikuttavat keskeisesti kilpailujen raadit ja muut auktoriteettitahot.

Laadulle on erilaisia, osin yhteismitattomia arviointikriteereitä. Perinteisesti graafisen suunnittelun tasoa on arvioitu lähinnä esteettisin perustein. Tällöin puhutaan esimerkiksi tyylillisestä yhtenäisyydestä tai viivan kauneudesta.  Toinen koulukunta nostaa tärkeimmäksi arviointikriteeriksi kaupalliset tulokset. Kolmas taas arvioi tuloksia viestin välittämisen ja vaikuttavuuden näkökulmasta (visuaalinen journalismi).

Hyvän graafisen suunnittelun arviointikriteeristö muuttuu koko ajan. Eilisen päivän tunnustettu mestari on jo voinut tipahtaa kärryiltä siitä, millaista on ajankohtainen visuaalinen kulttuuri ja tämän päivän visuaalinen kielioppi. Arvioinnin kompleksisuutta lisää se, että eri tyyppissä genreissa sekä ala- ja vastakulttuureissa erinomaista visuaalisuutta arvotetaan usein keskenään erilaista näkökulmista. Esimerkiksi hyvä kitsi (saks. Kitsch=roju) voisi olla niin huonoa, että jo hyvää graafisen suunnittelun alueelle siirrettynä.

Lähitulevaisuudessa hyvää visuaalista näkemystä arvioidaan edelleen monipuolisemmista ja monialaisemmista perspektiiveistä.  Laatua ei tulla arvottamaan enää vain esteettisin perustein. Sitä voidaan analysoida onnistumisissa erilaissa konteksteissa ja kohtaamispisteissä, koska yksilöillä tulee olemaan mahdollisuus muunnella omaa viestinnällistä ympäristöään itseään tyydyttäväksi. Ubiikkiyhteiskunnassa tilojen “älykkyys” lisääntyy samalla kuin seinä- ja lattiapinnat sekä kalusteet muuttuvat medioiksi (ks. liikkuvaa grafiikkaa tekstiileissä). Kehityskulku mahdollistaa entistä laajemman räätälöitävyyden.

Korostettakoon, että olipa kyse mistä ammattialasta tahansa, hyvän työn arviointiin tarvitaan näkemystä ja monipuolista kokemusta. Jos tarkastelee osaamisen evoluutiota kriittisesti, huomaa että laatu ei ole koskaan mielipideasia. Arviointikriteeristö on osin vaikeasti artikuloitavissa olevaa tietoa, joka vaati kylpemistä ammattialan hiljaisen tiedon meressä.  Toisaalta visuaalista kulttuuria pitäisi meillä Suomessakin rikastaa niin, että kaikki erilaiset kukat voisivat loistaa samassa puutarhassa.

Kuvassa näkyvä Rauno Ruotsinsalon vuonna 1964 suunnittelema  Grafia ry:n logo edustaa pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Se on tyylillisesti edelleen ajankohtainen luovan työn ylistys. Jatkuvien muutoksien keskellä on rauhoittavaa, että jotkut merkityt nimet (=brändit) säilyvät muuttumattomana sukupolvesta toiseen.

iBar

Kosketusnäytöt lisääntyvät vauhdilla sekä interaktiivisessa mainonnassa (ks. blogin esimerkki) että muussakin inhimillisessä toiminnassa. Oheinen iBar-esimerkki luo pelimäistä tunnelmaa kosketusnäytön valojen ja pinnalle sijoittavien objektien välille.

Monissa uusissa konsepteissa leikki ja informaation välittäminen yhdistyvät. Informaatiograafiikkakin on muuntumassa moniastiseksi. Esimerkiksi vessan tunnusäänenä voi olla oven kohdalla kuuluva lorina. Mitään visuaalista merkkikieltä ei tällöin tarvita.

Tilan suunnittelussa yhdistyy lähitulevaisuudessa yhä useammin esteettisesti korkeatasoinen design, dramaturgisesti taitava tarinan kerronta, pelimäisyys, interaktio ja informaation välittäminen. Tavoitteena voi, ambience design -periaatteiden mukaisesti, olla tilaa käyttävien hyvinvointi. Kuvitelkaa moniastinen terapiakäytävä tai luova tila, jonka seinät ovat kosketusnäyttöjä. Tai kuvitelkaa tila, joka muuntuu automaattisesti (RFID-tagi) etukäteen määriteltyjen, henkilökohtaisten parametrien mukaisesti.

SmartUs – interaktiivinen leikkikenttä

SmartUs on Lapissa kotipaikkaansa pitävän Lappset Oy:n interaktiivinen leikkikenttä. Kyseessä on tietokonepelifiilistä ja konkreettista liikuntaa yhdistävä pelialusta. Oheinen video on kaikessa kömpelyydessäänkin (perheen isä on vähintäänkin kummallinen hahmo) leikkikentän toiminnallisuutta hyvin kuvaava.

Kaikki ponnistukset, jotka lisäävät lasten ja nuorten liikuntaharrastuksia ovat erittäin tervetulleita.

Dynaaminen arkkitehtuuri, osa 2

Arkkitehti David Fisherin visiossa rakennusten on mahdollista muuttaa muotoaan ja olla osa ympäristöään. Fisher tiimeineen on suunnitellut dynaamisen pilvenpiirtäjän Dubaihin ja Moskovaan. Rakennukset on suunniteltu tuottamaan vihreää energiaa itselleen ja vieläpä muillekin rakennuksille. Fisherin tiimin mallin mukaan ne ovat myös nopeammin rakennettavissa kuin perinteiset pilvenpiirtäjät, yksi kerros syntyy kuudessa päivässä kun taas staattisessa tornitalossa aikaa tarvitaan kuusi viikkoa.

Rakennettu ympäristömme muuttuu jatkuvasti dynaamisemmaksi ja muunneltavammaksi, samalla rakennusten ulko- ja sisäpinnat medioituvat. Kehityskulku mahdollistaa säädeltävyyden (kontekstisidonnaisesti) ja viestinnällisten identiteettien tyylillisen muunneltavuuden.

Nokian “Morph” konseptipuhelin

Oheisessa videoklipissä on näkymä Nokian tulevaisuuteen. Esittelyssä on nanoteknologiaa hyödyntyvä Morph-konseptipuhelin. Matkapuhelin on suunniteltu aurinkoenergialla ladattavaksi, läpinäkyväksi, itsepuhdistuvaksi ja näppäimistössä on 3d-ulottuvuus. Ranteeseen kiinnitettävä puhelin on yksi osa Nokian tutkimuskeskuksen tulevaisuus-skenarointia.

Medioiden evoluutiosta

Oheisessa videossa esitellään lähihistorian mediaympäristön muutoksia sekä visioidaan luovalla otteella medioiden kehitystä vuoteen 2050 saakka.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Tunnen joukon ihmisiä, joiden mielestä ennen oli kaikki paremmin. Muutokset pelottavat ja tuttu on turvallista. Toisaalta parhaillaan tapahtuu niin paljon ja niin nopeasti, että paras tapa selviytyä ja kehittää itseään on osallistua muutoksiin kärkijoukoissa, liikaa innostumatta ja tervettä järkeä käyttäen.

Graafisen suunnittelun tulevaisuus on mahdollisuuksia täynnä.

Kolmen vallankumouksen synergia

Professori Michio Kaiku kuvaa videoklipissä kolmea jo käynnistynyttä vallankumousta liittyen kvanttimekaniikkaan sekä tietokoneiden ja bioteknologian nopeaan kehitykseen. Kaikun mukaan tieteiden viimeisen viidentoista vuoden nopea kehitys perustuu juuri näiden edellä kuvattujen vallankumousten syrergiaan.

Video on tärkeä kokonaiskuvan hahmottamiseksi seuraavien vuosikymmenten kehityskuluista. Hämmästyttävin yksityiskohta tulevaisuuden mahdollisuuksista on puhe tieteiskirjallisuudesta tutun teleportaation (kaukosiirron) edistysaskelista.

Hiljaista visuaalista viestintää

Slow Life -teemaan liittyy tunnelmadesign (ks. ambience design), jossa hyödynnetään hiljaista visuaalista viestintää. Parhaimmillaan kokonaisuuteen kuuluu myös viestintää muille aisteille (tuoksut, kosketuspinnat, väri-ja valomaailmat sekä äänimaisemat). Metso Oy:n ravintola Järvenpäässä edustaa hyvin suomalaiskansallista eetosta, sillä TUOHI-paneeleista välittyy luonnon rauha ja hiljaisuus. Tilassa suomalainen luonto on läsnä tavalla, jota soisi hyödynnettävän enemmänkin erityisesti matkailupalveluissa ja niihin liittyvien brändien rakentamisessa.

Metso Oy:n ravintola,  Värtsilänkatu 100, Järvenpää
-sisustussuunnittelu: Arkkit.tsto JKMM / Päivi Meuronen, sisustusarkkitehti SIO
-TUOHI-paneelien design: Tapio Anttila, sisustusarkkitehti SIO
-TUOHI-paneelien valmistus ja markkinointi: Showroom Finland
-valokuva: Päivi Meuronen (asennuskuva keskeneräiseltä työmaalta)

3D TV

3D -telkkari ei ole mikään uusi idea. Uutta on se, että 3D-TV:tä voi katsoa ilman (esimerkin TV: 3DTV Experience – Philips WOWvx 3D Display) tarkoitukseen ennen tarvittuja laseja/visiirejä. Monet valmistajat ovat jo tuottaneet omat 3D TV-mallinsa. Massamarkkinoille ne saapuvat eri valmistajien ja asiantuntijoiden arvioiden mukaan 3-10 vuoden päästä.

Pääsin muuten tutustumaan 3D-telkkariin Suomessa VTT:llä. Kokemus oli huima. 3D-kuva levittäytyi minun ja TV-apparaatin väliin.

Graafisen suunnittelun ammatti-identiteettin kannalta tämäkin tietää muutoksia työn kuvassa. 3D -esitystapa kun yleistynee seuraavien vuosikymmenten kuluessa. Tarvitaan siis monipuolisempaa ammattitaitoa ja eri alojen välistä yhteistyötä.

PS. Löysin kiinnostavan uutisen kolmen vuoden takaa: “Japani aikoo tuoda uudentyyppisen television kaupallisesti saataville vuoteen 2020 mennessä. Suurhankkeessa kehitetään lattialle sijoitettavaa laitetta, joka heijastaisi kuvan ilmaan ja sallisi myös tv:ssä esiintyvien hahmojen tai esineiden haistamisen ja koskettamisen”     http://www.digitoday.fi/page.php?page_id=66&news_id=200514459