Suomenkielisessä wikipediassa väitetään, että graafinen suunnittelu on sovellettu taidemuoto. Formulointi on monella tapaa ongelmallinen. Historiallisesta perspektiivistä tarkasteltuna “sovellettu taidemuoto” saa toki selityksensä (piirtäminen ja kuvittaminen). Toisaalta sovellettu taidemuoto viittaa siihen, että graafinen suunnittelija tekee ensisijaisesti taiteellista työtä; monistaa persoonallista kädenjälkeään tehtävästä toiseen. Tästä näkökulmasta katsottuna graafisen suunnittelijan ideoimat kaksikymmentä logoa tai julistetta voivat olla tunnistettavissa kaikki tekijänsä töiksi. Pahimmillaan suunnittelija käyttää itselleen läheisiä teemoja ja kehittämäänsä tyyliä toimeksiannosta toiseen. Hyvä graafinen suunnittelu lähtee kuitenkin aina liikkeelle viestittävästä sisällöstä ja kohderyhmistä, ei niinkään henkilön omista taiteellisista intresseistä. Erinomaisen suunnittelijan pitää pystyä varioimaan tyyliään tehtävästä toiseen.
Sanottu pätee tietysti kaikkeen muotoiluun. Designin pitäisi aina olla alisteista kulloisellekin tehtävälle. Tässäkin katsannossa (sisältö- ja kohderyhmänäkökulmat) hyvä design lähestyy taiteen statusta silloin, kun se on riittävän korkeatasoista. Korkealuokkaista designia kun esitellään museoissa ja gallerioissa. Valitettavasti designin perinnettä vaalivat toimijat ja toistuvasti järjestettävät “kauneuskilpailut” eivät ole omiaan tukemaan alalla tapahtunutta osaamisen evoluutiota. Nykyään designprosessit ovat entistäkin haastavampia ja monialaista yhteistyötä vaativia.
Yllä Café Helmen kyltti, vanha Porvoo (kuva: JK).
Avainsanat: Graafinen suunnittelu, graafinen suunnittelu taiteena, monistettu tyyli, muotoilu, samanlainen
13.2.2009 23:06 |
Tämä kirjoitus palautti mieleen aiemmin blogilleni naputtelemani kirjoituksen. Kopionpa sen nyt sitten tähän:
“Mukava tuoli”, totesi meidän viisivuotias istuessaan uudessa k-tuolissamme. Tosiaan. Tuolissa on mukava istua. Sen mitat ovat juuri sopivat. Se houkuttelee istumaan ja siinä viihtyy helposti pidempiäkin aikoja. Tuoli on kaunis. Harri Koskinen suunnittelu on hyvin onnistunutta.
Mutta mikä on hyvän istuttavuuden vaikutus tuolista syntyvään kauneuskokemukseen? Entä jos tuoli istuttaessa pistäisi takamukseen, niin kuin huomaamaton piikkimatto? Olisiko tuoli edelleen kaunis? Ainakaan sillä ei olisi pitkää ikää meidän olohuoneessamme. Korkeintaan sen elämä olisi museossa, punaisella köydellä eristettynä, ettei vain kukaan pääsisi satuttamaan itseään. Se voisi edelleen olla kaunis katseltava ja se voisi kertoa omalla terävällä tavallaan muotoilusta, taiteesta, yhteiskunnasta tai jostain muusta abstraktista asiasta. Mutta paikkaa pienessä olohuoneessamme sillä ei olisi, eikä se siten voisi sulostuttaa jokaista päiväämme.
Tätäkö Kaj Franck tarkoitti sanoessaan: “Eikö kauniin perimmäinen merkitys ole välttämätön, toimiva, perusteltu, oikea?” Tekikö hän eroa muotoilun ja taiteen välille? Esimerkissänikin lienee kyse juuri erosta muotoilun ja taiteen välillä: toinen tekee esineistä kauniita ja toimivia ja toinen puolestaan pyrkii kauneuden avulla käsittelemään vaikeita ja monimutkaisia teemoja. K-tuoli kotona on toimivaa muotoilua, piikikäs k-tuoli taidetta. Mutta onko k-tuoli kotona myös taidetta? Yksinkertaistanko liikaa?
15.2.2009 20:07 |
Erinomaista pohdintaa. Näkisin kuitenkin, että designin laatu olisi nähtävä monipuolisemmin. Taiteen viitekehys on mielestäni riittämätön, kun arvioidaan muotoilun tasoa. Esimerkiksi ambience design -projektissamme olemme ottamassa hyvinvoinnin yhdeksi keskeiseksi julkisten tilojen arviointikriteeriksi. Tällöin relevantiksi kysymykseksi nousee se, miten tilojen design vaikuttaa ihmiseen psykofyysisesti. Kuten tämän blogin kirjoitukset osoittavat, vaikeusastetta lisää vielä tilojen yksilö- ja tilannekohtainen muunneltavuus (“älykkyys” ja medioituminen).
15.2.2009 23:52 |
Otin ristiritaisin tuntein vastaan tiedon, että myös palvelumuotoilun (mm. Jarin mainitsemat julkiset tilat) saralla lanseerataan suomalainen “kauneuskilpailu”. Miksi ihmeessä ja kuinka? toisaalta tottakai! Onhan paras palvelukokemus puhtaimmillaan hengellistä. Koemme muuttuvamme, aika lakkaa olemasta kun transformaation vallassa esim. syömme hyvää ruokaa inspiroivassa tilassa. Tai ruuhkabussissa saamme nauttia live musiikista. Eikö palvelutilanne ole silloin taiteellinen kokemus. Toisin sanoen palvelumuotoilu parhaimmillaan voi viedä ihmisiä kuten paras teatteriesitys, haluttuun suuntaan, mutta kuitenkin persona kohtaisesti koettuna. Taiteen tasolle pyrkivä palvelu täytyy koostua mahtavasta graafisesta suunnittelusta ja vain parhaasta muodonannosta. Kysehaän taitaa olla myös itseilmaisusta, mitä harjoitamme hyvän taiteen parissa. Laadukas ympäritö tukee tätä (k-tuoli), se antaa kokijalle tilaa ja raamit tuntea “mukava tuoli”. Kökkö -tilojen ja toimimattomien tuotteiden ympärillä emme pysty irrottautumaan, vaan olemme invalideja tuntemaan muuta kuin selviytymistä. Kirjoitan uudella imacillä. Tämä palveluympäristö voisi inspiroida minut tekemään taidettakin.
16.2.2009 8:12 |
Tilathan koetusti herättävät helposti vahvoja tunteita, jotka jäävät mieleen. Jos sanon “rauhallinen”, jokaiselle meistä tulee heti mieleen jokin koettu – tai kuviteltu – tila. Samalla tavalla voin sanoa “sykkivä”, “huvittava”, “räiskyvä”, “synkkä”, “pelottava”, “arvokas”, “laadukas”, “hauras”, “kolkko”, “yllättävä”, “stressaava”. Sanoista on helppo palauttaa mieleen tietty tilanne tietyssä tilassa. Tilat tarjoavat vahvoja kokemuksia.
18.2.2009 21:12 |
Taiteen ja muotoilun sotkeminen onnistuu myös uudelta Aalto-yliopiston rehtorilta Tuula Teereltä. Suomen Kuvalehdessä (4/2009, s. 33) hän sanoo “Insinöörien, kauppatieteilijöiden ja taiteilijoiden yhteistyö synnyttää luovia rajapintoja, joissa syntyy uusia ideoita”. Aikaisemmin samalla sivulla hän lausuu “Kun luonnontieteilijä keksii jonkun periaatteen, insinööri ottaa sen haltuun, muotoilija tekee siitä houkuttelevan ja kauppatieteilijä markkinoi sen”. Minusta ei kauhean onnistuneita lausuntoja 2000-luvulla hänen asemassaan olevalta henkilöltä.
19.2.2009 10:45 |
Niin. Heikki on oikeassa. Nyt jos koskaan tarvittaisiin näkemyksellistä otetta. Jos ajatellaan esimerkiksi designin alueiden osaamisten evoluutioita, yhteistyö eri ammattialueiden (insinöörit, bisnesväki jne) on vuosi vuodelta tiivistynyt. Nykyään yhteistyötä tehdään myös muiden tieteiden edustajien kanssa sosiologiasta psykologiaan ja lääketieteeseen. Merkillepantavinta on, että erityisesti monet nuoret suunnittelijat pomppivat designin kentältä toiselle (teollinen muotoilu, sisustussuunnittelu, graafinen suunnittelu) ja osallistuvat erilaisiin monialaprojekteihin. Tämä pätee erityisesti kansainvälisillä kentillä, mutta myös Suomessa.