Oletko huomannut, että kritiikit toistuvat julkaisusta toiseen hyvin samantyyppisinä. Erityisesti tämä pätee elokuvakritiikkiin. Varminta on mukailla tunnettujen ja tunnustettujen kansainvälisten kriitikoiden näkemyksiä. Yhtä yleistä on lainata kriitikoiden käsiterunoutta vähän sieltä ja hiukan tuolta, koostaen niistä oma kokonaisuutensa. Kriitikon persoonallinen, vaihtoehtoinen pohdinta on valitettavan harvinaista (Toisaalta on niinkin, että monet aidosti kuvittelevat olevansa erilaisia; he kun erilaistuvat tiedostamattomasti samalla tavalla kun muutkin).
Hyvän kriteereissä on havaittavissa tiettyjä ajalle ominaisia tendenssejä. Juuri nyt elokuva on lähes lähtökohtaisesti kriitikoiden mielestä hyvä, jos päähenkilö on erikoinen friikki tai vähemmistöjen edustaja. Elokuva tuntuu syvälliseltä jos aiheena ovat suru, masennus ja/tai muut elämän ikävät asiat. Kritiikin taustalla näyttää vaikuttavan yllättävänkin “annettu” sosiaalinen koodisto: mitä mieltä tulee olla ja mikä näkemys taas ei ole sovelias.
Metatasolla elokuva on hyvä, jos se on ilmaisua uudistava. Yhtä vankka laadun kriteeri on omaperäisyys. Vastaavasti kliseisyys on erittäin usein mainittu heikkous. Tietysti puhuttelevuus ja koskettavuus ovat hyvän elokuvan ikiaikaisia tunnusmerkkejä. Laatua arvioidaan myös elokuvan taustalla olevien yksittäisten ammattiryhmien osaamisesta käsin. Kokonaisuutena kehno elokuva voi olla kiinnostava pelkästään korkeatasoisen visuaalisuutensa kautta.
Parhaimmillaan elokuva synnyttää mukanaan vievän todellisuusilluusion (vaihtoehtoisia todellisuuksia) ja tässä mielessä päihittää helposti usein asetelmallisen ja pysähtyneen teatterin ilmaisumuotona. Tästä syystä erityisesti viihdeteatteri on mustalla listallani, vain älynystyröihin vetoava dialogi voi saada astumaan teatterin ovesta sisään.
Huomautettakoon, että monet yllä esitetyistä laadun kriteereistä pätevät myös muotoilun arvioimiseen (esimerkiksi omaperäisyyden vaatimus). Tosiasiallisesti minkä tahansa ammattialan töiden arvioiminen vaatii pitkää kellumista alan hiljaisen tiedon meressä. Monet laadun kriteerit eivät ole kovinkaan helposti eksplisiittisesti formuloitavissa. Osin kollektiivisesti tiedostamattomien laadun kriteerien esiin kaivaminen vaatii tuntosarvia ja dialogia sekä toisaalta kykyä hypätä ulos ammattialansa kehyksistä.
Kuva New Yorkista (JK).
Avainsanat: kritiikin kritiikki, kritiikin säännöt, kritiikki, Laatu
