Palasin juuri Kaliforniasta. Pidin esityksen Stanfordin yliopistolla järjestetyssä konffassa, tein ennakointityöhön liittyviä haastatteluja, otin valokuvia ja yritin virittää itseni oikeaan fiilikseen heikkojen signaalien etsimiseksi Palo Altosta ja San Franciscosta.
Reissu oli monella tapaa antoisa. Päällimmäisenä yleisvaikutelmana oli, kaiken kalifornialaisen rentouden jälkeenkin, huoli tulevasta. Valokuvasin paljon asunnottomia ja kaupungin laitapuolen kulkijoita. Yllä olevan kuvan kääpiö oli näiden yhteiskunnan reuna-alueille tipahtaneiden joukossa oikeastaan onnekas. Kuvan miehellä on kädessään hetki sitten lahjaksi saatu sikari. Paikalliset asukkaat San Franciscossa näyttivät pitävän kaveria jonkinlaisena maskottina, josta yhteistuumin pidettiin huolta.
Matkalla sain osallistua myös erilaisiin pohdintoihin medioiden tulevaisuudesta ja erityisesti sanomalehdistön kriisistä. Paniikkitunnelma on iskenyt erityisen kovaa amerikkalaiseen sanomalehdistöön. Kaikki yrittävät miettiä kuumeisesti, miten painettujen sanomalehtien tuottaminen tai niiden siirtäminen nettijulkaisuiksi saadaan kannattavaksi liiketoiminnaksi. Stanfordin yliopiston piirissä toimivan d.schoolin opettaja Corey Ford kertoi hyvän omakohtaisen esimerkin sanomalehtien kehitysprojektista. Ryhmä valkoisia, kuusikymppisiä päätoimittajamiehiä oli kokoontunut pohtimaan sanomalehtien tulevaisuutta(?). Ford oli sitä mieltä, että tällaisten kehitysryhmien tulisi olla huomattavasti monipuolisempia ja monialaisempia. Monella alalla näyttää siltä, että vahvat traditiot toimivat tehokkaasti kehityksen jarruna. Niin on myös painetun sanan parissa.
Kansalaismediat (citizen media), joissa yleisö(/lukijat) itse tuottavat uutisten sisältöjä, lisäävät lehtitalojen ja journalistien huolta entisestään. Miten käy parhaiden journalististen perinteiden mukaan tuottujen, tarkistettujen uutisten ja mediasisältöjen? Toisaalta on hienoa, että sisältö- ja uutistuotanto on rikastunut. Erilaiset portinvartijatahot ovat menettäneet valtaansa. Yksilöllä on entistä enemmän valinnan varaa. Voi hyvinkin käydä niin, että vain parhaat ja nopeimmat toimijat perivät markkinat. Yhtä lailla todennäköistä on, että tarjonta monipuolistuu entisestään ja sisältöjä suunnataan vielä nykyistäkin enemmän erilaisille asiantuntijayhteisöille, harrastuspiireille ja paikkakuntaan sidotusti. Rikastumisen seurauksena lienevät nähtävissä myös erilaiset sekä-että yhdistelmät ja variaatiot. Yksilö voi jatkossa entistä enemmän personoida mediasisältöjä omaksi “kanavakseen”.
Yksi on kuitenkin varmaa. Uudet viestintäteknologiat jylläävät. Jäämme odottamaan millaisesta päätelaitteesta nautimme moniaistiset uutisemme kymmenen vuoden kuluttua? Yhteisönsä tukema kääpiö toimikoon tässä symbolina tekohengitetyille vanhoille medioille.
PS. Tyylikäs kääpiö on saanut kuvasta pyytämänsä maksun. Raha on nähtävissä hänen kädessään.
PS.2. Olen tietoinen siitä, että kääpiön asemesta tulisi käyttää sanaa lyhytkasvuinen. Kääpiö ei minusta ole loukkaava, pikemminkin kuvaava termi. Sitä paitsi nykyinen tendenssi löytää yhä useammasta sanasta loukkaavia sävyjä on omiaan köyhdyttämään suomen kieltä.
Avainsanat: sanomalehtien tulevaisuus
4.6.2009 kello 14:11 |
Kiitos mielenkiintoisesta tiivistelmästäsi!
Tämä keskustelu sanomalehtien tulevaisuudesta on selkeästi käynnissä pitkin maailmaa, ja taistelu eloonjäämisestä ja itsestä kuuluttamisesta on saanut välillä jopa surkuteltavia piirteitä, muutama linkki seuraavassa:
http://twurl.nl/savypz
http://twurl.nl/yxjf31
Tässä on toki surullista se, että uudet mediat voivat vaikuttaa joidenkin ihmisten työpaikkoihin, mutta itse en koe empatiaa itse yrityksiä kohtaan: bisneksessä kun on aina ollut kyse evoluutiosta ja siitä, että yritykset kehittävät toimintamallejaan ja siten selviävät muuttuvassa maailmassa. Jos näin ei tapahdu, on yrityksen hävittävä kentältä. Piste.
Jääräpäinen yritys takertua vanhaan, vieläpä sellaisella mentaliteetillä joka kumpuaa oman vallan ja ansainnan menetyksen pelosta, ei ole kovinkaan bisneshenkistä toimintaa. Joissain on ollut havaittavissa jopa epätoivoista laspellisuutta: http://twurl.nl/e1uur2 [pahoittelut että viittaan jo toistamiseen omaan blogiini, mutta tästä aiheesta on löytynyt paljon 'iloa' viime aikoina].
PItäisiköhän sanomalehtien miettiä nettiin siirtämisen sijasta sitä, että mitä muuta he voisivat tehdä tai tarjota – ja unohtaa sana sanomalehti kokonaan?
Kuten mainitset tekstissäsi: nopeat ja parhaat selviävät tässäkin ja niin se evolutiivisestikin usein menee. Maailmanhistoriankirjan lehdet ovat täynnä muistoja rakenteista joista aika on vain ajanut ohi. Näin ne asiat vain kulkevat.
9.6.2009 kello 19:34 |
Tämähän oli mielenkiintoinen juttu Marko: A tragic tale of Free gone horribly wrong. http://twurl.nl/savypz.
Palaan vielä menneisyyteen takertumiseen. Joillakin on halu elää menneessä maailmassa. He ovat kykenettömiä sen ymmärtämiseen, että tuo lintukoto on jo kauan aikaa sitten kadonnut. Lehtitalot ovat vähän samanlaisessa tilanteessa kuin vasemmisto suhteessa äänestäjiin. Mitä tarjottavaa vasemmistolla voisi olla esimerkiksi tietotyöläisille ja pienyrittäjille? Itse olen puolupoliittisesti sitoutumaton ja poliittinen kantani vaihtuu vastattavan kysymyksen mukaan (pyrin siis ajattelemaan itse). Voi olla, että sitoutumattomuus saa näkemään tavallistakin selkeämmin vasemmiston menneisyyteen takertuneen, tunkkaisen tilan.
Lehtitalojen osalta niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin kriisi koskee sekä paperista tiedon valittämisen olomuotoa, että toisaalta laatujournalismin perinteeseen liittyvää uudelleen pohdintaa. Yhä useammat lukevat ajantasaiset uutisensa netistä lyhyinä annoksina. Hämmästyttävintä sanomalehtien toiminnassa on ollut peesaaminen ja matkiminen. Olisi todella ilahduttavaa, jos useammat uskaltaisivat erottua joukosta. Esimerkiksi laajoilla ja syvällisillä juttusarjoilla uskoisi olevan kysyntää erityisesti korkeasti koulutetun väestön piirissä.
Haluan peräänkuuluttaa myös rohkeaa etunojaa ja analyyttistä tulevaisuuskatsetta. Nimenomaan rohkeutta päätöksentekoon tässä tilanteessa tarvitaan, eikä kyräilevää jähmettymistä paikalleen.
15.6.2009 kello 11:23 |
Kuitenkin esimerkiksi Economist on samaan aikaa lisännyt lukijoidensa määrää toisten kärvistellessä. Syyksi on sanottu se, että Economist on asioista avoimesti jotakin mieltä. Lehti ei ole pelkästään objektiivinen sivusta seuraaja, joka on mielleyään yleisesti varsinkin uutisoinnin perusolettamukseksi.
(Sanoma)lehti tarjoaa jokamahdollisuuden lukea ja löytää asioita ja ilmiöitä, joita ei esimerkiksi nettiä pelkästään selaamalla tulisi löytäneeksi.
Mielenkiintoisen näkökulman, joka on varmasti usealle tuttu, tarjoaa Jacek Utko. Hän uskoo, että erinomainen graafinen suunnittelu voi pelastaa sanomalehdet.
http://bit.ly/2v9gqX