Pian monen ystäväsi kaulassa saattaa olla kamera, joka ottaa kuvia 30 sekunnin välein. Kyseisessä kamerassa on sensoreita, jotka tunnistavat jonkun saapuessa läheisyyteen. Nykyisessä mallissa on tosin vain yhden gigan tallennustila, jonne mahtuu 30.000 kuvaa. Toivotaan, että seuraavaan versioon mahtuisi 10 päivän asemasta koko vuosi.
ViconRevue -kameran kehitti SenseCamin –nimellä alun perin Microsoftin tutkimusyksikkö Cambridgessa, Englannissa. Tarkoitus oli käyttää kameraa dementian ja Alzheimerin taudin tutkimuksessa. Tutkimus osoitti, että potilaat saattoivat paremmin muistaa asioita selamaalla kuvia.
Lähinnä tutkijakäyttöön tarkoitetusta kamerasta on tulossa kuluttajille suunnattu versio vuonna 2010. Ajatuksena on, että ihmiset harrastaisivat elämänsä taltiointia (Lifelogging), muistojen keräämistä kuvien muodossa. Yleistyessään ja hinnan tulessa alas (nyt 820 dollaria), elämän tallentimesta voi tulla ihmisille yhtä tärkeä kun muistikirjat ovat nyt. Epäilemättä lähitulevaisuudessa tallennus tulee tapahtumaan myös videomuotoon.
Voidaan kysyä, miten jakuva tallennus muuttaa elämäämme? Tulemmeko varovaisemmaksi tai alammeko käyttäytyä kuin BB-tähti? Miltä näyttää maailma, jossa kaikki kaikkialla tallentuu johonkin? Joka tapauksessa sosiaalisena kokeena näkymä herättää kiinnostusta. Yksityisyyden suojan kannalta lifelogging on vähintäänkin haastavaa.
Lähde: http://www.newscientist.com/article/dn17992-new-camera-promises-to-capture-your-whole-life.html?DCMP=OTC-rss&nsref=tech
Avainsanat: Lifelogging
4.11.2009 15:35 |
Olen miettinyt, että kohtahan meillä voisi olla laite, joka ottaisi videokuvaa koko elämän ajan. Nyt sitten vähän sen tapainen laite on jo tulossa, kiitos tiedosta!
Lifeloggingissa on tosiaan paljon mielenkiintoisia puolia. Vaikutukset yksityisyydelle olisivat tietysti valtavat, mutta myös yksityisyyden merkitykselle: jo nyt jotkut parit riitelevät avoimesti Facebookissa ja muutenkin itsestä laitetaan sosiaaliseen mediaan vaikka mitä. Varmaan tuohon mainitsemaasi kameraankin tulee jossain vaiheessa langaton yhteys, ja jotkut antavat sitten kaikkien nähdä kaiken koko ajan. Yksityisyys katoaa nollaan: seksijutut ovat jo nyt joillekin yleistä työpaikkalounaskeskutelumateriaalia. Mikä on kohta enää sellaista, mikä pidetään omana tietona?
5.11.2009 11:28 |
Hmm. jos yksityisyyden merkitys joutuu puntariin, saman voi ajatella käyvän myös julksuuden merkitykselle.
10.1.2010 23:26 |
Totta. Yksittäisen ihmisen mielenkiinto tallentaa elämänsä joka hetki vaikuttaa suuresti muihin ihmisiin, jotka esiintyvät näissä omaelämänkerrallisissa otoksissa tai videotallenteissa. Osa omaa elämäänsä tallentavista kun haluaa varmasti jakaa tuotoksensa myös lähitulevaisuuden sosiaalissa medioissa.
7.12.2009 22:22 |
Onpa mukava päästä pitkästä aikaan laittamaan kommentti Jarin blogiin. On jännittävää (ja huojentavaa) havaita, että ihmiset toteuttavat “lajiominaisuuttaan” – olemista oman yhteisönsä kanssa – myös ubiikiksi muodostuvassa maailmassa. Tässä oman havaintopiirin julkituonnin ilmiössä näyttäytyy uudella tavalla ihmisen ikiaikainen sisäänrakennettu tarve kertoa ympäröivälle yhteisölle havaintojaan ja kokemustaan. Suora kuvallinen dokumentaatio kertoo kokijan visuaalisen havaintomaailman sellaisenaan. Toisaalta kuvaajan suuntaaman kameran näkemä maailma tarjotaan toisille havaitsijoille. Puhe tai teksti kertoo havaitsijalle kuvasta poikkeavalla tavalla tulkittua tietoa. Kuvan ottajan tulkinta on kuvan suuntaamisessa, tekstin tuottajan tulkinta on aistihavaintojen kokonaisuuden synteesin kerronnassa. Tarjottava kokijan maailman tulkinta on erilainen. Kuvaa tarjoava viestijä tarjoaa havaitsijalle mahdollisuuden tehdä kuvan tulkinta itse, mutta muuta aistihavaintoa ei synteesiin tule. Reaalikuvaa havainnoidessamme olemme yhden aistin kautta tulevan tulkinnan maailmassa. Tätä tarjoaa tällä hetkellä teknologinen tiedon välittämisen verkosto tekstien tarjoamisen ohella. Muiden aistien havaintoja eivät yleiset tiedon välittämisen teknologiapohjaiset verkostot tue. Hyvä design nousee arvoon, sillä virtuaalimaailma nousee tuntemisen tasolle kuvien kautta. Määrävälein toistuvien still-kuvien jatkumo on elokuvallinen, mutta ottaa aikaa haltuun elokuvasta poikkeavalla tavalla kuvaamalla otoksia määrävälein. Pitkällä ajalla tapahtuva muutos voidaan havaita kiihdytetyn still-kuvien esittämisen avulla – pysyvyyden kokemus muuttuu episodiksi. Omaa elämäänsä kuvaava havainnoija tarjoaa maailmaansa muille kiihdytettynä. Tämä tarjoaja on myös designeri, joka vastaa tarjoamansa maailman kokonaisuuden mielikuvan syntymisestä pysyvyydestä kiihdytetyn episodin suunnittelun kautta. Aikadesign on syntynyt.
10.1.2010 23:36 |
Mielenkiintoista. Lause “Omaa elämäänsä kuvaava havainnoija tarjoaa maailmaansa muille kiihdytettynä” on epäilemättä totta. Toisaalta on niinkin, ettei omaa elämäänsä tallentavan vällttämättä tarvitse jakaa elämänsä kuvavirroiksi muutettuja hetkiä muiden kanssa. Hänhän voi säästää uudelleen elämisen kokemuksen itselleen.
27.7.2010 16:39 |
“The Future Is Not What It Used To Be (2002)”
“Today Kurenniemi is devoted to the obsessive, even manic, effort to record his own life, preserving all his thoughts and observations, trivial objects, and a constant stream of images, continually recording an audio diary, making videotapes, and shooting 20,000 photographs a year.
This accumulating mass of documentation is then regularly fed into a computer, storing the record of his existence, his mind and consciousness in digital bytes, thus creating a reconstruction of his life, a “virtual persona,” to be premiered in July, 2048. ”
http://icarusfilms.com/new2004/fut.html
22.8.2010 19:57 |
Todella kiinnostavaa. Jos löydät aiheesta lisää, laita vinkkiä.