Archive for lokakuu 2008

Erilaistumme samalla tavalla (!?)

29.10.2008

Yksilöllistyminen ja erilaistuminen on kriittisessä katsannossa harha. Jos on kerrankin nähnyt mustaan asuun pukeutuneen designerjoukon, huomaa että kyse on enemmänkin ryhmään kuulumisesta, ryhmäidentiteetin rakentumisesta. Kuviteltu erilaistuminen näyttäytyy tässä valossa samanlaistumiselta.

Yksilö voi hyvin kuvitella olevansa persoonallinen, vaikka hänen persoonallisuutensa ilmeneekin hämmästyttävän samalla tavalla omien viitepiirien kanssa. ”Erilaistumiseen” vaikuttavat myös fanituksen kohteet; tyyliuskovaisuus suodattuu maailmankuvan kautta.

Herää kysymys, missä määrin ajatuksesi ja tyylisi ovat omiasi?  Kuinka moni esimerkiksi äänesti (luultavasti osin tätä tiedostamatta) kuntavaaleissa samalla tavalla kun hänen perheensä, kaveriporukkansa tai työyhteisönsä? Kuinka moni arvostaa rehellisyyttä, aitoutta ja nöyryyttä, tietämättä että nuo sanat ovat iskusanoja ja markkinointitermejä, joilla suomalaisiin vaikutetaan? (ks. aikaisempi blogikirjoitus: nöyryys, aitous ja rehellisyys??)

Tyylilliset valinnat ovat osa kommunikaatiotamme, jonka avulla haemme hyväksyntää arvostuksillemme (ja siis itsellemme). Sitten on tietysti olemassa joukko ihmisiä, jotka toimivat korostetun itsenäisesti, valtavirtojen vastaisesti. Nämä erilaiset, ”oudot linnut” haluavat näyttäytyä riippumattomina ajattelijoina, joita häiritsee massojen typeryys. Toisaalta tämäkin tyyppikategoria erilaistuu samalla tavalla oman viitepiirinsä kanssa; harva kun jaksaa olla yksin erilainen. Todellinen erilaisuus on aina jotenkin pelottavaa (mutta samalla kiinnostavaa). Liian erilainen lipsahtaa helposti friikkiyden puolelle.

Itse pidän suvaitsevuutta ja kulttuurista rikastamista tärkeänä. Kulttuurinen puutarhamme kaipaa lisää kaikenlaisia kukkia ja kasveja. Toisaalta samanlaisuus luo turvallisuutta ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Tästä näkökulmasta katsoen toivoisi enemmän panostuksia erilaisuuden sietokykyyn niin mediassa kuin eri koulutusasteillakin.

Mainokset

Visuaalisesti muuntuva lehden kansi

28.10.2008

Videoklipin esimerkkinä esitellään Esquire-lehden liikkuvaa grafiikkaa sisältävä kansi (E Ink Cover). Voitte tutustua alla olevasta linkistä kannen kehittämisen vaiheisiin. Minä sen sijaan olen enemmänkin kiinnostunut siitä, millaisia tulevaisuuspolkuja kehityskulku ennakoi. Liikkuvan grafiikan käyttö tarjoaa uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia julkaisujen visualisoinnille ja markkinoinnille. Kehityssuunta liittyy tämän blogin aiheeseen: muuntuviin viestinnällisin identiteetteihin. Lähitulevaisuudessa on nähtävissä, että lehdet voivat muuttaa visuaalisuuttaan etukäteen käsikirjoitettujen tarinoiden mukaan. Mahdoton ei ole myöskään ajatus, että kansi tunnistaisi lukijan preferenssit (RFID-tagi, eli saattomuisti on yksi mahdollisuus. Lue lisää RFID-teemasta: ubiikkiyhteiskunta herättää huolta tai RFID; kriittinen puheenvuoro. Löydät teemat vasemmalta valikosta aiheesta Ubiikkiyhteiskunta) ja muuttuisi yksilöllisten valintojen mukaan.

Lähteet:

http://www.esquire.com/features/how-e-ink-was-made

http://www.esquire.com/the-side/video/e-ink-cover-video

Rajapinnoilla

28.10.2008

Tässä blogissa on liikuttu osaamisten ja ammattialojen rajapinnoilla. Ideana on ollut kuvata reaalimaailmaa, jossa uudenlaiset osaamisten fuusiot ja yllättävä sekoittuminen ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Esimerkiksi graafinen suunnittelija voi olla samalla runoilija, kuten Tytti Heikkinen. Hänen runokirjansa ”Täytetyn eläimen lämpö on tekijänsä esikoiskokoelma, hakukoneella tuotettua runoutta. Se ei etsi internetin tekstuaalisesta kaaoksesta internetin tekstuaalista kaaosta vaan työstää löytömateriaalista kokonaisuuksia, joita leimaa pikemminkin koherenssin tavoittelu kuin satunnaisuus tai kielen hajoittaminen. Runot jäljittelevät tarinallisuutta ja hyödyntävät erilaisia diskursseja muodostaen groteskeja tarinansirpaleita ja omintakeista lookalike-filosofiaa.”

Aikaamme kuvaa hyvin, että kirjan kustajina ovat Lasipalatsin Mediakeskus Oy:n kirja Kerrallaan -kustantamo ja Runoyhdistys Nihil Internet. poEsia on kustantajille yhteinen teossarja, jonka julkaisut ovat vapaasti saatavilla internetissä PDF-muotoisina sekä ostettavissa book-on-demand -tekniikalla painettuina kirjoina.

Lähde: http://poesiasarja.wordpress.com/2008/02/27/tytti-heikkinen-taytetyn-elaimen-lampo/

Nöyryys, aitous ja rehellisyys??

27.10.2008

Olen tässä yrittänyt seurailla kuntavaalien puheenparsia. Usein toistuvat sanat nöyrä, aito ja rehellinen ovat todellisia suomalaisten iskusanoja, joilla uskottavuutta ja suosiota tavoitellaan. Noissa sanoissa on suomalaisille jotain niin aseistariisuvaa, ettei niiden lausujaan osata suhtautua varauksellisesti. Tosiasiassa nuo sanat ovat tehokkaita brändin rakentamisen apuvälineitä: pyritään luomaan mielikuva ”nöyrästä, aidosta ja rehellisestä”. Herää kysymys, missä määrin todellisuus iskusanojen takana vastaa sanojen puhdistamaa imagoa?

Suomalainen rockmuusikkokin puhuu ”aidosta ja rehellisestä”, rouheasta soundista, samalla kun suhtautuu menestykseensä ”nöyrästi”. Taas kerran tulee mieleeni, että pitäisi nopeasti lisätä mediakasvatusta kaikilla koulutuksen tasoilla, jotta oppisimme suhtautumaan kuulemaamme varauksellisesti ja ajattelemaan omilla avoillamme.

Greenfield puhuu ubiikkiyhteiskunnasta

27.10.2008

Oheinen Greenfieldin videoklippi on osa laajempaa kokonaisuutta (osa 1/8), kannattaa tutustua koko pakettiin. Myös Adam Greenfieldin kirja Everyware: The Dawning Age of Ubiquitous Computing (Voices That Matter) on fiksua ottaa lukuun, jos on vähäisessäkään määrin kiinnostunut ubiikista teknologiasta ja ubiikkiyhteiskunnasta.

Käsiteparin Ubiquitous computing otti ensimmäisenä käyttöön nyt jo edesmennyt Mark Weiser Xeroxin laboratoriossa 80-luvun lopussa. Ubiikki merkitsee huomaamatomasti toimivaa ja kaikkialla läsnä olevaa, sulautettua tietotekniikkaa.

Ubiikkiyhteiskuntaan siirtymistä kuvittaa ympäristön muuttuminen ”älykkäämmäksi” ja medioituneemmaksi, puhutaan sulautetusta tietotekniikasta ja läsnä-älystä. Ubiikkiyhteiskuntaan liittyvien kehityspolkujen takia, graafisen suunnittelun ja yleisemminkin designin tulevaisuus on muutoksien aikaa. Staattisten organisaatio-, palvelu- ja tuoteilmeiden rinnalle nousevat muuntuvat ja muunneltavat viestinnälliset identiteetit. Räätälöinnin ja muunneltavuuden vaatimukset ovat jo aikaisemmin lisääntyneet internet- ja mobiilikulttuurin kehittymisen seurauksena. Nyt kehityskulku voimistuu älykkäiden ja medioituneiden tilojen myötä. Käsillä on muutosprosessi, jonka seurauksia voi verrata teolliseen vallankumoukseen.

Otetaan yksi esimerkki lähitulevaisuuden hotellihuoneesta. Tapatuma-ajankohtana on vuosi 2010. Menet Lapissa hotellihuoneeseesi. Sinua harmittaa, kun et ole onnistunut näkemään revontulia, vaikka niin kovasti odotit niitä kokevasi. Hotellihuoneesi seinät ovat medioita, ja sinulla on mahdollisuus valita kolmestakymmenestä erilaisesta etukäteen suunnitellusta multimediavaihtoehdosta, joiden avulla voit siirtyä ajassa ja paikassa valitsemaasi maailmaan. Käyttöliittymänä toimii kännykkäsi, josta valitset tällä kertaa revontulet. Hotellihuoneessasi käynnistyy todentuntuinen revontuliesitys, jossa yhdistyvät äänimaisemat, valo-ja värimaailmat sekä tuoksut. Kun esitys on päättynyt, voit taas vaihtaa huoneesi viestinnällistä identiteettiä (tapettia, värejä, valoja, muotokieltä, äänimaisemaa jne) vastaamaan tyyllisesti sen hetken tunnelmavaatimuksiasi. Myös taideteokset ovat vaihdettavissa kulloisenkin tarpeen mukaan, sillä voit räätälöidä huoneesta itse luomasi kokonaistaideteoksen. Kun poistut, hotellin käytävän tunnelma vaihtuu huoneesi avaimessa olevaan RFID-siruun (saattomuisti) etukäteen ohjelmoidun tunnelmatoiveesi mukaisesti.

Kuullostaako tieteiskirjallisuudelta? Kaikki tämä on mahdollista jo nyt. Teknologioiden hinnan edelleen laskiessa, rakennetun ympäristön viestinnällinen muunneltavuus tulee jatkuvasti lisääntymään.

Srategiatyöstä…

23.10.2008

Olen tässä viime vuosina ihmetellyt erilaisten designin ja markkinointiviestinnän parissa toimivien suunnittelutoimistojen palveluiden paketointia. Ilman pienintäkään ylimielisyyttä on syytä todeta, että toimistojen palvelupaketit ovat usein ihmeellinen kokoelma keskenään ristiriitaisia asioita (/käsitteitä), liian usein keskeneräiseltä tuntuvia prosessikuvauksia ja samalla kummallisella tavalla tekoluovia (yritetty väkisin keksiä pyörää uusiksi).

Taustaksi on kerrottava, että mainostoimistoja (tai vastaavia) on pitkään luokiteltu alan small talkissa 1. luoviksi, 2. strategiaosaajiksi ja 3. asiakashyötyihin keskittyviksi. Jako on siinä mielessä kummallinen, että onnistuneessa suunnittelutyössä nämä aspektit yhdistyvät.

Tutkimuksia hyödyntävä strategiapainotus on näkynyt vahvasti toiminnassa 90-luvulta lähtien, jolloin toimistoissa yleistyivät plannerit ja strategiajohtajat. Nyt strategioiden vääntämiseen on osin kyllästytty (ehkä myös siksi, että strategiatyötä on tyrkytetty jokaisen toimeksiannon osaksi). Muutokseen on syynä myös se, että markkinoille on ilmestynyt suunittelijavetoisia, ns. luovia  toimistoja, joiden osaaminen ei riitä ammattimaiseen strategiatyöhön.

Erilaisten osaamisten yhdisteleminen ei ole helppoa.  Harvoin löytyy ammattilaisia, joilla rohkeita tuloksia aikaansaava luovuus yhdistyy strategiseen näkemykseen ja menetelmäosaamiseen. Strategioiden tekijät ovat liian usein virkamiesmäisiä puurtajia, jolloin ei synny riittävää kytköstä luovaan työhön.

Viime aikoina markkinoille on tullut runsaasti uusia suunnittelutoimistoja, jotka kehuvat itseään kokonaan uudenlaisiksi toimijoiksi. Näin on yritetty ottaa pesäeroa perinteiseen mainostoimistomaailmaan, joka on koettu vanhanaikaiseksi ja konservatiiviseksi. Uusissa toimistoissa esimerkiksi käyttäjä- ja asiakaslähtöisyys yhdistyy designiin, viestintään sekä digi- ja  markkinointiviestintään. Uuden tyyppiset sekoitukset ovat tervetulleita.  Samalla uusien toimijoiden palveluiden paketointi on muuttunut kenties vieläkin ihmeellisemmäksi. Asiakaspresentaatioista jää vaikutelma innostuksesta, joka ei tulostu näkemykselliseksi prosessiosaamiseksi ja asiakasta aidosti ymmärtäväksi tutkimus- ja kehitystyöksi.

Ajatusten lukua?

20.10.2008

Katsokaapa tämä Michio Kakun haastattelu. Kaku kumppaneineen on sijoittanut halvaantuneen aivoihin mikrosirun. Sirun avulla halvaantunut kykenee liikuttamaan tietokoneen kursoria (koskettamatta tietokoneeseen) ja siis käyttämään tietokonetta.

Surffailu netissä parantaa aivojen toimintaa

15.10.2008

Yhdysvaltalaiset tiedemiehet ovat kyenneet osoittamaan, että internetin käyttö ja tiedon etsiminen netistä parantaa aivojen toimintaa erityisesti keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla ihmisillä.

Päätutkija ja professori Gary Small (University of California, Los Angeles) sanoo: ”The study results are encouraging, that emerging computerized technologies may have physiological effects and potential benefits for middle-aged and older adults (…) Internet searching engages complicated brain activity, which may help exercise and improve brain function.”

Lähteenä toimineen artikkelin kirjoittaja: Sun Yunlong.
http://news.xinhuanet.com/english/2008-10/15/content_10197207.htm

Älykäs kumi ennakoi itsekorjautuvia aineita

15.10.2008

Videoklipin esimerkki ”älykkäästä” kumista ennakoi itsekorjautuvien aineiden kehitystä. Jo pitkään on puhuttu esimerkiksi tulevaisuuden autoista, jotka on rakennettu ”muistavasta” metellista. Kolarin sattuessa auto voitaisiin jälkikäteen palauttaa alkuperäiseen muotoonsa. Toinen videoklippi kertoo muistimetallista tehdyistä silmälasikehyksistä. Sovelluksia on siis jo olemassa, mutta minne tämä kehityspolku johtaa?

Brändityöryhmä?

14.10.2008

Jokin aikaa sitten muodostettu brändityöryhmä on herättänyt yllättävän kärkkäitä kommentteja ja suoranaista paheksuntaa. Alexander Stubbin masinoiman työryhmän tehtävänä on pohtia Suomibrändin aikaisempaa dynaamisempaa kehittämistä. Kommentaattorit ovat olleet aika lailla linjassa esittäessään vastalauseita vähättelevien puuuskahdusten lomassa. Olen jo aikaisemmassa tekstissäni (löytyy oikealta valikosta kategoriasta brändit) esitellyt syitä suomalaisten markkinointivihamielisyyteen, joten tässä tuo analyysi jää vähemmälle. Todettakoon kuitenkin, että kaikenlainen markkinointi on meillä yleisesti koettu valheelliseksi kaunisteluksi. Tämä asennemaisema näkyy myös brändityöryhmää kommentoineiden suhtautumisesta. Yleisin kiteytymä tuosta keskustelusta on: ”Teot ratkaisevat, muu on turhaa”. Ammattilaisen näkökulmasta keskustelua käydään tunteiden tasolla. Brändien kehittämisessä teot ovat yhtä tärkeitä, kuin noista teoista kertova viestiminenkin. Toisaalta Suomessa olisi korkea aika ymmärtää, etteivät pelkät teot riitä. Tarvitaan myös monialaista ja ammattimaista brändin rakentamista.

Brändityöryhmä voi parhaimmillaan herättää aihepiiristä yhteiskunnallista keskustelua. Varsinaisen brändin rakentamisen toivoisi kuitenkin olevan rikastavaa ja monipuolista työtä, jossa luovuus ja strategiset suuntaviivat osataan yhdistää ennakkoluulottomasti. Rikastaminen merkitsee sitä, että Suomibrändiä muokataan lukemattomien erilaisten projektien (olipa siten kyse kulttuurista tai vaikkapa urheilusta) kautta. Tällä hetkellä ongelmana on, ettei juuri mikään rahoittajataho anna rahaa ammattimaisen viestinnän ja markkinoinnin kehittämiseen. Tähän tarvitaan pikainen muutos.

Brändit ovat yhteiskunnallinen, taloudellinen ja kulttuurinen ilmiö, joiden ulkopuolelle ei voi asettua, vaikka niin haluaisikin (erityistä vastarintaa aihepiiri herättää kulttuuri- ja yliopistopiireissä). Brändin rakentumista tapahtuu nimittäin silloinkin, kun tekijät eivät ole tästä tietoisia. Esimerkiksi ala- ja vastakulttuureissa, yksittäiset ryhmät brändäytyvät omilla viestinnällisillä koodeillaan ja kohderyhmiään puhuttelevilla viesteillä. Brändit (merkittyinä niminä) koskettavat meitä kaikkia.