Archive for helmikuu 2009

Kuka kyseenalaistaisi kritiikin?

15.2.2009

shit-is-coming

Oletko huomannut, että kritiikit toistuvat julkaisusta toiseen hyvin samantyyppisinä. Erityisesti tämä pätee elokuvakritiikkiin. Varminta on mukailla tunnettujen ja tunnustettujen kansainvälisten kriitikoiden näkemyksiä. Yhtä yleistä on lainata kriitikoiden käsiterunoutta vähän sieltä ja hiukan tuolta, koostaen niistä oma kokonaisuutensa. Kriitikon persoonallinen, vaihtoehtoinen pohdinta on valitettavan harvinaista (Toisaalta on niinkin, että monet aidosti kuvittelevat olevansa erilaisia; he kun erilaistuvat tiedostamattomasti samalla tavalla kun muutkin).

Hyvän kriteereissä on havaittavissa tiettyjä ajalle ominaisia tendenssejä. Juuri nyt elokuva on lähes lähtökohtaisesti kriitikoiden mielestä hyvä, jos päähenkilö on erikoinen friikki tai vähemmistöjen edustaja. Elokuva tuntuu syvälliseltä jos aiheena ovat suru, masennus ja/tai muut elämän ikävät asiat. Kritiikin taustalla näyttää vaikuttavan yllättävänkin ”annettu” sosiaalinen koodisto: mitä mieltä tulee olla ja mikä näkemys taas ei ole sovelias.

Metatasolla elokuva on hyvä, jos se on ilmaisua uudistava. Yhtä vankka laadun kriteeri on omaperäisyys. Vastaavasti kliseisyys on erittäin usein mainittu heikkous. Tietysti puhuttelevuus ja koskettavuus ovat hyvän elokuvan ikiaikaisia tunnusmerkkejä. Laatua arvioidaan myös elokuvan taustalla olevien yksittäisten ammattiryhmien osaamisesta käsin. Kokonaisuutena kehno elokuva voi olla kiinnostava pelkästään korkeatasoisen visuaalisuutensa kautta.

Parhaimmillaan elokuva synnyttää mukanaan vievän todellisuusilluusion (vaihtoehtoisia todellisuuksia) ja tässä mielessä päihittää helposti usein asetelmallisen ja pysähtyneen teatterin ilmaisumuotona. Tästä syystä erityisesti viihdeteatteri on mustalla listallani, vain älynystyröihin vetoava dialogi voi saada astumaan teatterin ovesta sisään.

Huomautettakoon, että monet yllä esitetyistä laadun kriteereistä pätevät myös muotoilun arvioimiseen (esimerkiksi omaperäisyyden vaatimus). Tosiasiallisesti minkä tahansa ammattialan töiden arvioiminen vaatii pitkää kellumista alan hiljaisen tiedon meressä. Monet laadun kriteerit eivät ole kovinkaan helposti eksplisiittisesti formuloitavissa. Osin kollektiivisesti tiedostamattomien laadun kriteerien esiin kaivaminen vaatii tuntosarvia ja dialogia sekä toisaalta kykyä hypätä ulos ammattialansa kehyksistä.

Kuva New Yorkista (JK).

Mainokset

Muotoilu taiteena?

13.2.2009

cafe-helmiSuomenkielisessä wikipediassa väitetään, että graafinen suunnittelu on sovellettu taidemuoto. Formulointi on monella tapaa ongelmallinen. Historiallisesta perspektiivistä tarkasteltuna ”sovellettu taidemuoto” saa toki selityksensä (piirtäminen ja kuvittaminen). Toisaalta sovellettu taidemuoto viittaa siihen, että graafinen suunnittelija tekee ensisijaisesti taiteellista työtä;  monistaa persoonallista kädenjälkeään tehtävästä toiseen. Tästä näkökulmasta katsottuna graafisen suunnittelijan ideoimat kaksikymmentä logoa tai julistetta voivat olla tunnistettavissa kaikki tekijänsä töiksi. Pahimmillaan suunnittelija käyttää itselleen läheisiä teemoja ja kehittämäänsä tyyliä toimeksiannosta toiseen. Hyvä graafinen suunnittelu lähtee kuitenkin aina liikkeelle viestittävästä sisällöstä ja kohderyhmistä, ei niinkään henkilön omista taiteellisista intresseistä. Erinomaisen suunnittelijan pitää pystyä varioimaan tyyliään tehtävästä toiseen.

Sanottu pätee tietysti kaikkeen muotoiluun. Designin pitäisi aina olla alisteista kulloisellekin tehtävälle. Tässäkin katsannossa (sisältö- ja kohderyhmänäkökulmat) hyvä design lähestyy taiteen statusta silloin, kun se on riittävän korkeatasoista. Korkealuokkaista designia kun esitellään museoissa ja gallerioissa. Valitettavasti designin perinnettä vaalivat toimijat ja toistuvasti järjestettävät ”kauneuskilpailut” eivät ole omiaan tukemaan alalla tapahtunutta osaamisen evoluutiota. Nykyään designprosessit ovat entistäkin haastavampia ja monialaista yhteistyötä vaativia.

Yllä Café Helmen kyltti, vanha Porvoo (kuva: JK).

Graafinen suunnittelu?

9.2.2009

graafinen-suunnittelu_nyc

Graafinen suunnittelu, graafinen muotoilu, graafinen viestintä ja visuaalinen viestintä. Kaikilla edellisillä käsitemuotoiluilla on pieni sisällöllinen  sävyero, vaikka niitä käytetäänkin pääosin pinnallisesti ja tiedostamattomasti synonyymeinä. Käsiteparien sisällöllä voi kuitenkin olla elinkeino- ja kulttuuripoliittistakin merkitystä, joten ei ole aivan yhdentekevää, miten niitä käytetään. Graafinen muotoilu -sanapari viestii halusta kytkeä graafinen suunnittelu paremmin itse muotoilun kenttään, yhdenvertaiseksi paljon hypetetyn teollisen muotoilun kanssa. Graafinen viestintä taas vie kuulijan ajatukset kauas graafisen suunnittelun ja graafisen muotoilun printtimaailmaan rajoittuneista mielikuvista ja laventaa työnkuvaa televisio-, internet- ja mobiilimaailmaan. Visuaalinen viestintä laajentaa mielikuvia edelleen, ja luo kytköksen holistisesti eri medioiden piirissä tehtävään visualisointityöhön, sekä arkkitehtuuriin, sisustussuunnitteluun, teolliseen muotoiluun ja vaikkapa muotisuunnitteluun.

Moni graafinen suunnittelija haluaa itselleen käsityö-leiman ja mielellään välttää liian suurellisia ilmaisuja. Tästä syystä  graafikko -ammattinimike on yleinen. Toisaalta ammattinimike on historiallisesti raskautettu, ja sekoittuu helposti taidegraafikkoon.

Kreikankielinen alkusana graphein merkitsee kirjoittamista ja piirtämistä. Nykyinen tendenssi kohti kokonaisvaltaisempaa graafista viestintää tai visuaalista viestintää on merkki ammattialan osaamisen evoluution viime vaiheista. Nyt visuaalisen viestinnän suunnittelu on entistäkin kompleksisempaa ja käsitteellisempää ja sillä on kytköksensä myös uusiin muotoilun alueisiin, kuten palvelumuotoiluun.

Law 5, Differences: ”Simplicity and complexity need each other”.

Maeda, John (2006). The Laws of Simplicity – Design, Technology, Business, Life.

Yllä ottamani kuva New Yorkista.

Ihminen 2.0 -ohjattu evoluutio

3.2.2009

mies-buranostaScientific American -lehden tammikuun numerossa on pääteemana evoluutio: The Evolution of Evolution – How Darwin’s Theory Survives, Thrives and Reshapes the World. Erityisen kiinnostavaa luettavaa on osio The Future of Human Evolution ja Peter Wardin artikkeli What Will Become of Homo sapiens? Ward kysyy mitä tapahtuu luonnonvalinnan jälkeisellä aikakaudella, jossa ihmiselle on avautunut yhä enemmän mahdollisuuksia manipuloida kehitystä. Tällä tarkoitetaan geeniterapian tarjoamia uusia näkymiä (gene therapy & germ-line therapy). Minkälaisia paineita on näköpiirissä? Vanhemmat haluavat ehkä valita etukäteen lapsensa sukupuolen ja vaikuttaa jälkipolvensa älykkyyteen, kauneuteen ja lahjakkuuteen. Myös ikääntymistä voitanee säädellä geenien kautta. Ihminen 2.0 voi elää 150 vuotiaaksi 150 älykkyysosamäärällä varustettuna. Kokonaan toisen ulottuvuuden ihmisen manipuloituun evoluutioon asettaa ihmisen ja koneiden välinen suhde. Ward puhuu ihmisen ja koneen sekoittumisesta ja ottaa yhdeksi esimerkiksi ihmisen mielen/aivojen sisällön lataamisen tietokoneelle. Hän pohtii, mitä luonnonvalinnan ohittaminen sekä jatkuvasti kehittyvien tietokoneiden, robottien ja ihmisen välisen suhteen tiivistyminen merkitsee ihmisyydelle. Lopuksi Ward hahmottaa kolme skenaariota: Stasis. Pysymme tunnistettavasti nykyisenkaltaisina. Specification. Uusi ihmislaji kehittyy. Symbiosis with machines. Koneiden ja ihmisen mielen integraatio tuottavat kollektiivisen älyn.

Qua vadis Homo futuris?

Yllä ottamani kuva Venetsiasta, Buranon saarelta.