Archive for kesäkuu 2009

Designin laatu keskustelun aiheeksi

15.6.2009

art world

Laura Kolbe kirjoittaa tärkeästä asiasta 14. kesäkuuta Helsingin Sanomissa  ilmestyneessä mielipidekirjoituksessaan Nuoret suunnittelijat voivat nostaa Suomen. Kolbe huomaa osuvasti, että meillä muotoilua determinoi liian usein taiteelliseen tekemiseen liittyvä kulttuuriperintö. Vuosia sitten Taideteollisen korkeakoulun graafisen suunnittelun osaston johtoryhmässä huomioni herätti yksityiskohta silloisessa opetussuunnitelmassa. Siinä todettiin opetuksen tavoitteena olevan opiskelijan taiteilijaidentiteetin ja persoonallisen kädenjäljen kehittäminen (en muista tarkkaa sanamuotoa). Sama arvo- ja asenneympäristö leijuu edelleen henkisenä rakenteena opetuksen päällä. Vuosien varrella tilanne on toki muuttunut monipuolisempaan, liiketoimintaa ja käyttäjien tarpeita huomioivampaan suuntaan. Silti traditioiden painolasti on edelleenkin ilmeinen. Jos muotoilja monistaa omaa persoonallista kädenjälkeään tehtävästä toiseen, miten tämä edistää muotoiljan asiakasorganisaation tavoitteita tai muotoillun tuotteen/palvelun käytettävyyttä? Eikö olisi viisaampaa pitää tavoitteena entistä monialaisempaa ja muotoilijan tyylirekistereitä rikastavaa opetusta?

Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen piirissä vaikuttava CID-tutkimusryhmämme on perehtynyt muotoilun osaamisen (kulttuuriseen) evoluutioon. Metatason tarkastelussa on nähtävissä, että viime vuosikymmenien varrella muotoilijan tehtävänkuvat ovat kompleksisoituneet ja käsitteellistyneet. Nähtävissä on siirtymä käsityöstä taiteeseen ja taiteellisesta tekemisestä muotoiluun ja edelleen konseptisuunnitteluun sekä strategiseen suunnitteluun ja ennakointityöhön. Palvelumuotoilu on hyvä esimerkki uudesta muotoilun piiriin syntyneestä osaamisalueesta. Se on luonteeltaan immateriaalista ja käsitteellistä. Palvelumuotoilu merkitsee palvelustrategioiden- ja konseptien kehittämistä sekä palveluprosessien ja palveluympäristöjen suunnittelua.

Lähitarkastelussa on helppo huomata, että muotoilun perinteistenkin osaamisalueiden, kuten vaikkapa graafisen suunnittelun, teollisen muotoilun ja sisustussuunnittelun reuna-aleilla tapahtuu yllättävää osaamisten sekoittumista ja yksilötasolla entistä monialaisempaa toimintaa. Samalla syntyy uusia ammattialoja. Tuntuu siltä, että opetus on paikoin kymmenen vuotta jäljessä tilannetta markkinoilla. Nopeiden muutosten seuraamiseen tarvittaisiin systemaattista ennakointityötä. Nyt opetuksen ulkopuolelle jää kymmeniä uusia osaamisalueita ja keskenään uusilla tavoilla verkottuneiden kompetensseja. Myös opetusalajako on vanhentunut.

CID-ryhmämme veti yhteistyössä Lahden ammattikorkeakoulun Innovaatiokeskuksen ja Lumi Interactive Oy:n kanssa kokeellisen muotoilukurssin Palvelumuotoilun taskukoulu.  Lahdessa 13.6. päättynyt aikuisopiskelijoille suunnattu kokeellinen workshop koostui  palvelumuotoilun opetussisällöistä, matkapuhelimen hyödyntämisestä opetusvälineenä sekä prosumer-filosofiasta (asiakas palveluidensa tuottajana). Mukana oli yritysyhteistyökumppaneita, joiden tarpeisiin tehtävät tehtiin. Workshopin aikana pohdimme myös muotoilun laatua. Mistä tekijöistä muotoilun laatu koostuu? Laadun arvioinnissa perinne on keskittynyt pitkälle muotoilun kauneuskilpailuihin ja esteettiseen arvottamiseen. Workshopissa pyrimme listaamaan mahdollisimman monipuolisesti muotoilun laatuun vaikuttavia tekijöitä: turvallisuus, brändi (elämyksellisyys, haluttavuus, uskottavuus, laatuvaikutelma), kestävyys,  käytettävyys ja käyttäjälähtöisyys, esteettisyys (moniastisuus), taloudellisuus, kestävä kehitys (eettisyys, ekologisuus, sosiaalinen hyväksyttävyys), saatavuus, valmistettavuus, sovellettevuus ja muunneltavuus, hinta/laatu -suhde, omaperäisyys, toistettavuus ja tasalaatuisuus, loukkaamattomuus ja esteettömyys, strategisten päämäärien palveleminen, kaupallinen potentiaali ja brändin arvon kasvu. Lisäksi tärkeäksi arvioitiin laadun kytkökset eri kulttuureihin (kulttuurisidonnaisuus). Lista on puutteellinen ja se sisältää osin päällekkäisiä asioita. Luettelo ei ole myöskään tärkeysjärjestyksessä:  tähän pääsimme opiskelijoiden kanssa puolentoista tunnin keskustelun jälkeen. Kehittyneempi versio edellä esitetystä listasta tullaan siirtämään englanninkieliseen sosiaalisen median kanavaan DesignDiscussions.org, joka avautuu syksyllä (myöhemmin lokakuussa ilmestyy myös samanniminen, niin ikään englanninkielinen designlehti). Ajatuksena on laatuun vaikuttavien taustatekijöiden työstäminen ja arviointi kansainvälisessä muotoilijaverkostossa.

Valitettavasti muotoilun piiristä puuttuu lähes kokonaan muotoilukritiikki. Muotoilun toimijat ovat keskittyneet pitkälti muotoiltujen tuotteiden, sisustusten ja tekstiilien ja muiden suunnittelutyön tulosten esittelyyn. Minusta olisi myös kansallisesti tärkeää, että muotoilun laatu ottettaisiin laajemminkin rakentavan arvioinnin ja kehittämisen kohteeksi. Kansainvälistymisen ja liiketoiminnan näkökulmasta yhtä tarkeää olisi muotoilun osaamisten rikastaminen ja monialaisen yhteistyön kehittäminen. Kritiikkiosaamisen kehittämisessä olisi ensi vuoden alussa toimintansa aloittavalle Aalto-yliopistollekin tehtävää mahdollisimman monialaisen törmäyttämisen lisäksi. Pallo on heitettävä myös yritysten johdolle. Tarvitaan lisää rohkeutta ja näkemystä käyttää designia (ja markkinointia) hyödyksi liiketoiminnan kehittämisessä. Lahdessa toista kertaa syksyllä järjestettävässä OLO.MUOTO´09 -tapahtumassa tullaan tarttumaan tähän haasteeseen. Mistä löytyisi lisää toimijoita talkoisiin muotoiluosaamisen monipuolistamiseksi ja analyyttisen arvioinnin kehittämiseksi?

Kaksinaismoralismia

9.6.2009

Törmäsin kiinnostavaan tyyppiin palatessani San Franciscosta. Vieressäni lennolla istui muusikko Dennis Agajanian vaimoineen. Sympaattinen kaveri kertoi avoimesti perheestään, näytti valokuvia iPhonen ruudulta maatilastaan, autoistaan, Chopperistaan ja amerikkalaistyyppisestä palkintovaimostaan (trophy wife). Uskonnollista oikeistoa edustanut Agajanian oli omituinen sekoitus rentoa kadunmiestä, karismaattista esiintyjää ja äkkiväärää äärioikeistolaista, jolle Obama näyttäytyi vakavana uhkana. Dennis, tosi uskovainen (true believer), kertoi kuvia näyttäessään ampumaharrastuksestaan (kuvissa räiskintää kaikenlaisilla aseilla). Olen aina jaksanut ihmetellä, miten Jeesus ja ampuma-aseet liittyvät yhteen? Agajanian ja kaltaisensa näyttävät uskovan samaan aikaan asevarusteluun, sotiin länsimaisten arvojen puolesta sekä rajattomaan aseenkanto-oikeuteen ja kuolemantuomioon, eikä siinä ole heidän mielestään mitään ristiriitaa kristinuskon syvemmän olemuksen kanssa.

Oheinen videoklippi näyttää, kuinka taitava kitaristi ja esiintyjä Agajanian on. Sympaattinen muusikko teki muutenkin vaikutuksen. Blogissani en halua mollata mitään poliittista suuntausta tai uskontoa. Katsoin kuitenkin tarpeelliseksi pohtia kaksinaismoralismia konkreettisen esimerkin kautta. Samalla tavalla kaksinaismoralismia on pauhata vihreistä arvoista, ilman että se näkyy mitenkään yksilön omassa käytännön toiminnassa.

Paluu tulevaisuuteen

3.6.2009

Kääpiö_

Palasin juuri Kaliforniasta. Pidin esityksen Stanfordin yliopistolla järjestetyssä konffassa, tein ennakointityöhön liittyviä haastatteluja, otin valokuvia ja yritin virittää itseni oikeaan fiilikseen heikkojen signaalien etsimiseksi Palo Altosta ja San Franciscosta.

Reissu oli monella tapaa antoisa. Päällimmäisenä yleisvaikutelmana oli, kaiken kalifornialaisen rentouden jälkeenkin, huoli tulevasta. Valokuvasin paljon asunnottomia ja kaupungin laitapuolen kulkijoita. Yllä olevan kuvan kääpiö oli näiden yhteiskunnan reuna-alueille tipahtaneiden joukossa oikeastaan onnekas. Kuvan miehellä on kädessään hetki sitten lahjaksi saatu sikari. Paikalliset asukkaat San Franciscossa näyttivät pitävän kaveria jonkinlaisena maskottina, josta yhteistuumin pidettiin huolta.

Matkalla sain osallistua myös erilaisiin pohdintoihin medioiden tulevaisuudesta ja erityisesti sanomalehdistön kriisistä. Paniikkitunnelma on iskenyt erityisen kovaa amerikkalaiseen sanomalehdistöön. Kaikki yrittävät miettiä kuumeisesti, miten painettujen sanomalehtien tuottaminen tai niiden siirtäminen nettijulkaisuiksi saadaan kannattavaksi liiketoiminnaksi. Stanfordin yliopiston piirissä toimivan d.schoolin opettaja Corey Ford kertoi hyvän omakohtaisen esimerkin sanomalehtien kehitysprojektista. Ryhmä valkoisia, kuusikymppisiä päätoimittajamiehiä oli kokoontunut pohtimaan sanomalehtien tulevaisuutta(?). Ford oli sitä mieltä, että tällaisten kehitysryhmien tulisi olla huomattavasti monipuolisempia ja monialaisempia. Monella alalla näyttää siltä, että vahvat traditiot toimivat tehokkaasti kehityksen jarruna. Niin on myös painetun sanan parissa.

Kansalaismediat (citizen media), joissa yleisö(/lukijat) itse tuottavat uutisten sisältöjä, lisäävät lehtitalojen ja journalistien huolta entisestään. Miten käy parhaiden journalististen perinteiden mukaan tuottujen, tarkistettujen uutisten ja mediasisältöjen? Toisaalta on hienoa, että sisältö- ja uutistuotanto on rikastunut. Erilaiset portinvartijatahot ovat menettäneet valtaansa. Yksilöllä on entistä enemmän valinnan varaa. Voi hyvinkin käydä niin, että vain parhaat ja nopeimmat toimijat perivät markkinat. Yhtä lailla todennäköistä on, että tarjonta monipuolistuu entisestään ja sisältöjä suunnataan vielä nykyistäkin enemmän erilaisille asiantuntijayhteisöille, harrastuspiireille ja paikkakuntaan sidotusti. Rikastumisen seurauksena lienevät nähtävissä myös erilaiset sekä-että yhdistelmät ja variaatiot. Yksilö voi jatkossa entistä enemmän personoida mediasisältöjä omaksi ”kanavakseen”.

Yksi on kuitenkin varmaa. Uudet viestintäteknologiat jylläävät. Jäämme odottamaan millaisesta päätelaitteesta nautimme moniaistiset uutisemme kymmenen vuoden kuluttua? Yhteisönsä tukema kääpiö toimikoon tässä symbolina tekohengitetyille vanhoille medioille.

PS. Tyylikäs kääpiö on saanut kuvasta pyytämänsä maksun. Raha on nähtävissä hänen kädessään.

PS.2. Olen tietoinen siitä, että kääpiön asemesta tulisi käyttää sanaa lyhytkasvuinen. Kääpiö ei minusta ole loukkaava, pikemminkin kuvaava termi. Sitä paitsi nykyinen tendenssi löytää yhä useammasta sanasta loukkaavia sävyjä on omiaan köyhdyttämään suomen kieltä.