Archive for helmikuu 2010

Wired -lehden iPad-sovellus

17.2.2010

Tehkäämme kurkistus paperilehden tulevaisuuteen. Wired -lehden iPad -sovelluksen esittely antaa siihen hyvän mahdollisuuden. Wired on työskennellyt yhdessä Adoben kanssa luodakseen interaktiivisen ja paljon liikkuvaa kuvaa sisältävän version paperilehdestään (paperinen lehti tulee kulkemaan rinnalla vielä hyvä aikaa). Videossa kiinnostavaa on muun muassa se, miten voit pyrittää mainoksen tuotetta (esimerkkitapauksessa auto) ympäri ja tarkastella sitä eri suunnista. Wired haluaa pitää kiinni journalisminsa tasosta samalla kun he panostavat liikkuvaan grafiikkaan ja videomuotoisiin sisältöihin.

Olen tässä blogissa puhunut muuntuvista viestinnällisistä identiteeteistä. Wired -esimerkki antaa aavistuksen siitä, kuinka tulevaisuudessa on mahdollista personoida lehdestä oman näköisensä. Haluttaessa lukijalle voidaan antaa mahdollisuus valita erilaisista tyylillisistä ratkaisuista itselleen sopivin (ja silti pitää hallinnassa julkaisun etukäteen suunniteltu veistinnällinen identiteetti).

Wired -esimerkki on kiinnostava myös juuri käynnistyneen ServiceD -hankkeen näkökulmasta (ks.edelliset blogikirjoitukset ja http://liikkuvakoulu.wordpress.com/). Tuossa projektissa tutkimme muotoilun ja siihen liittyvien alojen osaamisen evoluutiota. Teknologinen konvergenssi ja tässä blogissa esitellyt (myös ubiikkiyhteiskuntaan liittyvät) kehitysypolut vaikuttavat ratkaisevasti muotoilun osaamisen kehittämisen haasteisiin.

Käy katsomassa video:
http://www.wired.com/epicenter/2010/02/the-wired-ipad-app-a-video-demonstration/

Lue myös edellinen blogikirjoitukseni: 3D -hologrammikuvia palvelumuotoilun tueksi

Mainokset

3D -hologrammikuvia palvelumuotoilun tueksi

17.2.2010

Geek.com kertoo Zebra Imaging -nimisen yrityksen innovaatiosta: 3D -visualisointinäytöistä, joiden avulla arkkitehtuuriin ja (palvelumuotoiluun) liittyvät pienoismallit voidaan korvata. Videolla näette häivähdyksen siitä, miltä 3D -esitykset näyttävät. Videoklipissä ja artikkelissa (Geek.com) kerrotaan myös kuinka sovellusta voidaan hyödyntää sotilaallisiin tarkoituksiin: taistelualueen maaston muotoja voidaan tarkastella kolmiulotteisena. Klipin lopussa meitä informoidaan siitä, kuinka yhtiön tulevaisuudensuunnitelmissa on saada aikaan kolmiulotteista videokuvaa reaaliaikaisena lähetyksenä.

Lisää tietoa:
http://www.geek.com/articles/chips/zebra-imagings-realistic-holographic-3d-visualization-displays-20100215/

Muotoilun ja markkinointiviestinnän kritiikki

16.2.2010

Aion seuraavassa eritellä, mistä osatekijöistä hyvä muotoilu tai markkinointiviestintä koostuu. Teen sen parhaassa open source -hengessä, sillä voitte kommentoida luonnoksiani aiheesta. Kehitetään kritiikin sisältöjä yhdessä pitkin matkaan. Muidenkin alojen ammattilaiset ovat tervetulleita osallistumaan, sillä monet kritiikin ainekset ovat luonteeltaan universaaleja.

Metatasolla markkinointiviestintä merkitsee tavoitteellista viestimistä. Usein tuo tavoite on jonkin tuotteen tai palvelun myynti. Monesti kyse on myös brändin imagoon vaikuttamisesta markkinointiviestinnän keinoin. Joskus keskeistä on yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Claude Hopkinsin hengessä voidaan kuitenkin todeta, että perustehtävänä on myydä jotain (ideoita, konsepteja, maailmankuvaa, tuotteita, palveluita, jne). Muotoilun puolella puhutaan enemmän käytettävyydestä, kuin myynnistä, vaikka nämä kaksi asiaa kuuluvat yhteen (jos jokin on käytettävää se usein on myös myyvää). Todettakoon, että erilaiset mittaukset, analyysit ja tutkimukset, joilla todennetaan mainonnan tehoa, brändin liiketaloudellisen arvon nousua tai käytettävyyttä ovat muotoilun ja markkinointiviestinnän arvioinnin ytimessä.

Muotoilun ja markkinointiviestinnän hyvän kriteerit ovat usein tiedostamattomia, niitä on vaikea ammattilaisenkaan pukea sanoiksi. Siksi on ratkaisevan tärkeää tutkia ja ymmärtää kritiikkiin liittyvää hienovaraista kielipeliä: ”Toi viivahässäkkä toimii hyvin, siinä kompakti musta pinta yhdistyy ohuisiin viivoihin graafisesti mielenkiintoisella tavalla”. Tässä avainsana on toimii. Sillä tarkoitetaan tyyllistä yhtenäisyyttä ja sommittelun osien tasapainoa. Esimerkiksi graafisen suunnitelun avulla tehdyn työn osat loksahtavat paikoilleen ja kokonaisuus toimii. Ammattilaisen silmä kehittyy huomaamaan pienetkin nyanssit. Mestarin taito ilmenee usein yksityiskohdissa.

Muotoilun eri alojen ja markkinointiviestinnän osaamisen evoluutio on merkinnyt osaamisen kompleksisoitumista. Nykyään ammattilaisten on osattava tai ainakin ymmärrettävä työtä tutkimuksista ennakoivaan strategiatyöhön, ideointiin ja konseptisuunnitteluun; käytännönläheisestä suunnittelusta ja toteutuksesta puhumattakaan. Kritiikin tulee siis kohdistua myös strategisten tavoitteiden toteutumiseen, ei vain yksittäiseen tuotteeseen tai palveluun.

Ammattilaisen on myös ymmärrettävä, mitä tarkoitukseen vaadituilla tietokoneohjelmilla voi saada aikaan. Tietotekniset välineet ja ohjelmistot kehittyvät vauhdilla. Mainosmaailmassa on ollut käynnissä pitkään murros, joka liittyy internetin ja erityisesti sosiaalisen median käyttöön markkinointiviestinnän välineenä. Sosiaalinen media vaatii uusia analyysimenetelmiä sekä strategia- ja suunnitteluosaamista.

Viime aikoina koulutuksesta ja sivistyksestä on tullut yhä tärkeämpää muotoilun ja markkinointiviestinnän osaamisen evoluutiossa.  Olennaista on ymmärtää erilaisia kulttuurisia eroja (kansalliset kulttuurit, kulutuskulttuurit, jne). Yhtä tärkeää olisi ymmärtää viestinnän symbolisia tasoja (lopulta muotoilukin on tavoitteellista viestintää). Millaisia sisältöjä johonkin muotokieleen tai kuvaan liittyy kulttuurisesti? Mitä jokin muoto tai kuva viestii eri kohde- ja sidosryhmille? Suunnittelutyössä tarvitaan nyt psykologien, sosiologien, kulttuuriantropologien ja aivotutkijoiden osaamista, vain muutaman ammattiryhmän mainitakseni.

Lisätään vielä vaikeuskerrointa. Siirryttäessä ubiikkiyhteiskuntaan olennaisiksi muotoilun ja markkinointiviestinnän arvioinnin osatekijöiksi tulevat muuntuvuus ja muunneltavuus. Rakennetun ympäristömme muuttuessa yhä ”älykkäämmäksi” ja medioituneemmaksi, yksilölle tulee mahdolliseksi muuntaa ympäristöään (esteettisesti ja viestinnältään) omien tarpeidensa mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että suunnittelussa olisi oltava mukana dramaturgian ja tarinankerronnan ammattilaisia. Esimerkiksi julkinen tila voi joko säätyä etukäteen kirjoitetun käsikirjoituksen mukaan tai ihmiset voisivat tilassa äänestää moniaistisista vaihtoehdoista itselleen tuohon tilanteeseen sopivan. Sama logiikka koskee myös markkinointiviestintää: tarvitaan erilaisia lähestymistapoja ja tyylejä, joista käyttäjä voi valita itselleen sopivamman. Käynnissä olevan muutoksen ensi askeleista saat vinkin, kun vierailet BBC:n webbisivuilla: voit kustomoida paitsi sivuston sisältöä myös ulkoasua.

Ambience design -hankkeessamme (ks. viereinen valikko ambience design) hyvinvointi on otettu keskeiseksi kriteeriksi olipa sitten kysymys sisustussuunnittelusta, teollisesta muotoilusta tai markkinointiviestinnästä. Lähitulevaisudessa tulemme näkemään muotoiltuja palveluita (palvelumuotoilu) ja brändejä, joiden tavoitteellisen viestinnän keskeinen agenda on vaikuttaa omalta osaltaan kohde- ja sidosryhmiensä hyvinvointiin.

PS. Kuvaan liittyen: maabrändin rakentamisessa kansalliset symbolit ovat osa kansakunnan kollektiivista muistia ja omanarvontuntoa. Ne ovat siksi tärkeää raaka-ainetta luoviin (maabrändiin liittyviin) suunnitteluprosesseihin

Muistimetalli ja ubiikkiyhteiskunta

15.2.2010

Luin tässä taannoin vision tulevaisuuden autoista, jotka on rakennettu muistimetallista. Kolarin sattuessa autoa kuumennetaan ja muistimetalli palauttaa auton muodon ennalleen. Suomenkielinen Wikipedia valistaa meitä: ”Yksinkertaisesti sanoen muistimetallit ovat ns. älykkäisiin materiaaleihin kuuluvia metalliseoksia joiden muotoa ja liikettä voidaan ohjata. Tällaisesta metallista tehty kappale siis muotoutuu aina saman muotoiseksi samassa lämpötilassa.”

Muistimetallit ovat yksi askel kohti ubiikkiyhteiskuntaa, jossa ympäristömme on muuttumassa ”älykkääksi” ja medioituneeksi. Seinät, lattiat, pöytäpinnat ja vaatteet päällämme voivat olla medioita, jossa näkyy liikkuvaa kuvaa ja grafiikkaa. Kahvipannusi voi olla kytketty internettiin (The Internet of Things). Muotoilun ja markkinointiviestinnän näkökulmasta muutokset ovat haastavia. Tulevaisuudessa suunnittelijoiden tulee pohtia monen eri alan asiantuntijan kanssa vuorovaikutusta tukevia moniaistisia tarinoita: tilat suunnitellaan säätyviksi tai säädettäviksi (ks. viereisestä valikosta ambience design).

Nainen ja sika

14.2.2010

Mikä tekee Juba Tuomolan sarjakuvasta Viivi ja Wagner niin suositun? Selvästi monet naiset kokevat asetelman huvittavan positiivisena. Mutta onko kyseessä feministien salajuoni miesten imagon pilaamiseksi? Ei todellakaan. Äijäthän voivat käyttää sarjakuvaa humoristisena todisteena siitä, että ihan kaikki miehet ovat sikoja. Toisaalta kiltit miehet voivat myös esittää (ja toivoa) olevansa sikoja. Kilttien ukkojen naiset sitten muka hyväntahtoisesti hyväksyvät tämän harhaluulon.  Äijät, jotka ovat tosielämässäänkin täysiä sikoja, voivan Viivin ja Wagnerin avulla löytää huumoria käytöksestään. Lopultakin sarjakuvan sika on nimittäin aika sympaattinen kaikessa läpinäkyvässä itsekkyydessään, uhoamisessaan ja laiskottelussaan. Kyseessä näyttää olevan Juba Tuomolan laskelmoitu käsikirjoitus sikamaisuuden esittämiseksi positiivisessa valossa!

Kaiken kukkuraksi sarjakuvan nainen on korostetun rakastava ja loputtoman kärsivällinen Wagnerin sikamaisuuksille satunnaisia raivareita lukuunottamatta. Sarjakuvassa naiseen kohdistuva huumori on aika kilttiä. Loppupäätelmäksi jää se, että naisen tulee rakastaa sikamaista miestään kaikista hankaluuksista ja sietämättömyyksistä huolimatta. Nähtävissä on siis kaksois-strategia: miehen sikamaisuus esitetään positiivisessa valossa ja sikamaisuuden hyväksyminenkin lempeänä toimintana, jossa nainen katsoo miestä kuin lasta. Lopulta se, että nainen (Viivi) esitetään näin ylevänä hahmona, viimeistee suotuisan ja humoristisen ilmapiirin sikamaisuuden hyväksymiselle. Sarjakuvaa lukeva nainen näkee omankin miehensä lapsena, jonka käytöstä voi hyväntahtoisesti sietää.

Voi tietysti olla, että Viivi ja Wagner onkin kaikkien aikojen parasta parisuhdeterapiaa. Sarjakuva terapiana ei ole olenkaan hullumpi ajatus. Jonkun pitäisi tarttua ajatukseen, ja kehitellä sarajakuvaterapiaa eteenpäin. Sarjakuvaa kannattaisi hyödyntää nykyistä enemmän myös opetuksen tukena, samoin kuin tarkoitusta varten suunniteltuja tietokonepelejä.

Mitä teen juuri nyt?

12.2.2010


Sähköpostiini on tullut kyselyjä siitä, mitä kaikkea teen juuri nyt. Pääosin kysymykset ovat tulleet luentojeni jälkeen, joten vastaan nyt tässä kaikille yhteisesti.

Työni on monialaista; teen samaan aikaan ennakointi-, strategia- ja tutkimustyötä, konseptisuunnittelua sekä toisaalta jonkin verran myös hyvin käytännön läheistä työtä valokuvauksen ja graafisen suunnittelun parissa. Alla kuvaus kymmenestä tärkeimmästä käynnissä olevasta projektista juuri nyt:

1. ECP 2030
Eu-rahotteinen projekti European Consumer Preferences 2030 on monella tapaa kiinnostava. Kirjoitan parhaillaan kuluttajatutkimuksen laadullista raporttia. Projektin vetäjänä on yritys nimeltä Innova Europe Brysselissä. Teen työtä yhteistyössä Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kanssa.
2. PATS
Privacy Awareness Through Security Branding on Eu-rahotteinen hanke, jossa mukana laaja kansainvälinen konsortio. Tutkin parhaillaan Eurooppalaisten arvojen ja arvostusten muutoksia. Teen työtä yhteistyössä Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kanssa.
3. GINJO
Globaalia innovaatiojournalismia tutkiva Tekes-rahoitteinen hanke, jossa keskityn parhaillaan blogikirjoituksiin kevällä julkaistavaan, englanninkieliseen Ginjo.org -sivustoon. Teen tätäkin työtä yhteistyössä Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen kanssa.
4. Palvelumuotoiluhanke
Lahden ammattikorkeakoulun Innovaatiokeskuksen ja Eestin Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen (The Estonian Institute for Futures Studies) interreg- rahoitteinen projekti ServiceD on juuri käynnistynyt. Parhaillaan suunnittelen (alihankintana) Servicedesign.tv- sivuston ulkoasua, projektin muita viestintämatskuja sekä kirjoitan blogi- ja wikiartikkeleita palvelumuotoiluun liittyen. Projektissa myös tutkitaan designin ja siihen liittyvien alojen osaamisen evoluutiota. Servicedesign.tv tulee olemaan keskeinen foorumi palvelumuotoilusta kiinnostuneille. Sivuston kieli on englanti.
5. DesignDiscussions.org
DD on englannikielinen designlehti, jonka ensimmäinen numero julkistetaan maaliskuun lopussa OLO.MUOTO´10-tapahtumassa. Monialainen lehti menee kansainväliseen jakeluun ja pyrkii dialogiin lukijoiden ja eri ammattiyhteisöjen kanssa. Sosiaalinen media on tärkeä osa julkaisun identiteettiä. Olen lehden toinen päätoimittaja Kari Mäkisen kanssa ja vastaan myös visuaalisuudesta Pia Muhlin kanssa. DesignDiscussions.org ei ole vain muotoilulehti. Se on samalla kulttuurijulkaisu ja talouslehti. DesignDiscussions.org toimii ammattialueiden rajapinnoilla ja kohtauspisteissä.
6. OLO.MUOTO´10
Lahden Messukeskuksessa järjestetään 24.–27.3.2010 tulevaisuushenkinen ja monialainen designtapahtuma OLO.MUOTO’10. Tapahtuma koostuu muotoilun huippuosaajien kohtaamisista, luennoista, paneelikeskusteluista, näyttelystä ja kansainvälisestä konferenssista. Mukana lähitarkastelussa erityisesti konseptisuunnittelu, palvelumuotoilu, design thinking (muotoilu prosessina) sekä teollinen muotoilu, sisustussuunnittelu, huonekalusuunnittelu, arkkitehtuuri, vaate- ja korusuunnittelu sekä valaistussuunnittelu. Olen ollut keskeisesti mukana tapahtuman taustajoukoissa. Luennoin Designing Slow life -konferenssissa.
7. YOL
Suunnittelen parhaillaan yhdessä Elias Kapiaisen kanssa Yksityisen Opetusalan Liiton uutta viestinnällistä identiteettiä.
8. Hyvinvointipalvelut 2.0.
Yhteistyöprojekti Lahden Ammattikorkeakoulun Innovaatiokeskuksen ja Hyvinvointikeskus Wanhan Herran kanssa. Maaliskuun lopussa ilmestyy kirja Hyvinvointipalvelut 2.0., jossa artikkelini Neljä Skenaariota hyvinvointikeskukseksi – ennakointia ja palvelumuotoilua ikäihmisille. Parhaillaan viimeistelen teoksen ulkoasua yhdessä Elias Kapiaisen kanssa. Kirjan kuvituksena on valokuviani.
9. Ambience design
Valmistelen Ambience Design Experience -hanketta yhteistyökumppanien kanssa.  Ks. Ambience design valikosta.
10. Taide.fi ja Art.fi
Teen ennakointipainotteista liiketoimintasuunnitelmaa konseptin taustajoukkojen kanssa.

Osa käynnissä olevista töistä on salaisia, eikä niistä voi puhua mitään. Ennakointityö (videointi ja valokuvaus, tutkimustyö, artikkelit ja blogikirjoitukset) ovat jatkuvia töitä; niiden parissa aikaa kuluu joka päivä.

PS. Uutena vuotena päätin, että tulevaisuudessa tulen keskittymään vain hankkeisiin, jossa ennakointi- ja strategiatyö yhdistyy käytännön kokeellisiin projekteihin. Lisään siis etunojaa tulevaisuuteen.

Pennyn Interaktiiviset lasit

11.2.2010

Ruotsalainen Penny (http://www.penny.se) on kehittänyt interaktiiviset lasit, jotka toimivat taskutietokoneen kanssa. Käyttäliittymää ohjataan pään ja suun liikkeillä, kuten videosta voitte nähdä. Penny on yksi viime vuoden Red Herring -huomionosoituksen saajista. Yhtiö valittiin sadan kiinnostavimman Eurooppalaisen teknologiayrityksen joukkoon.

Penny on jälleen yksi esimerkki käyttöliittymien mielenkiintoisista kehityspoluista. Emme todellakaan tiedä, millaiset käyttöliittymät vievät voiton kilpailussa (teknologinen konvergenssi), vai onko tilanne kymmenen vuoden kuluttua edelleen monimuotoisempi kuin nykyään.

Brändeistä ja paskapuheesta

10.2.2010

Arvostamani aikalaistarkkailija Antti Nylén sanoo Helsingin Sanomissa ilmestyneessä kirjoituksessaan Yhden suhde kahteenkymeneenviiteen (21.10.2009): ”Koska mainonta pyrkii keksimään ja ilmaisemaan ihmisjoukkojen piilevät halut, tuntuu luontevalta olettaa, että se kertoo jotakin ’ajasta’ (…) Toisen näkemyksen mukaan se on vain sana- ja kuvasaastetta, joka ei kerro mistään mitään. Äskettäin ilmestyneessä essee-eepoksessaan Taikuri, joka sai yleisönsä katoamaan Ville-Juhani Sutinen kuvailee journalismin, viihteen ja mainonnan muuttumista arvosisällöltään tasalaatuiseksi valistukseksi aatteelliseksi autofellaatioksi’, jonka ainoana tavoitteena on pitää sama tylsä sirkus käynnissä loputtomiin, eikä ’poliittista artikkelia enää erota peräpukamavoiteiden ilosanomaa julistavista mainoksista.”

Lucas Conley lähestyy samaa tematiikkaa mieleenpainuvasti kirjassaan Obsessive Brand Disorder – The Illusion of Business and the Business of Illusion: “Brändin nimeen mikä tahansa idea voi olla yhtä validi, samalla kun kuka tahansa hörhö voi julistautua guruksi. Ja kun käärmeöljyn myyjä saapuu kaupunkiin, innokkaat johtajat odottavat jonossa ja heidän lakeijansa sekä muut riippuvaiset ovat velvollisina valmiustilassa.”

Markkinoinnin, konsultoinnin ja viihteen ympärillä leijuu epäilemättä keinotekoisuuden ja pinnallisuuden ilmapiiri, joka vaikuttaa laajemminkin kulttuuriimme, sillä brändien logiikka lävistää globaalin maailman. Filosofi Harry G. Frankfurt valaisee meitä loistavassa pikku kirjassaan Paskapuheesta:

”Valehtelu ja bluffaaminen ovat vääristelyn tai harhauttamisen muotoja. Valheen erityisluonteen kannalta kaikkein keskeisin käsite on virheellisyys: valehtelija on henkilö, joka tietoisesti levittää virheellistä tietoa. Myös bluffaaminen on tyypillisesti keskittynyt virheellisten tietojen antamiseen. Toisin kuin suoranaisessa valehtelussa, siinä on kuitenkin enemmän kysymys epäaitoudesta kuin epätotuudesta. Tästä syystä se on lähellä paskapuhetta. Paskapuhe ei ole pohjimmiltaan väärää vaan tekaistua. Tämän eron ymmärtämiseksi on huomattava, ettei väärennetyn tai tekaistun asian tarvitse olla millään tavalla (paitsi juuri aitouden näkökulmasta) huonompaa kuin aito. Vaikka jonkin ei olisi aitoa, se ei välttämättä ole missään muussa suhteessa puutteellista. Väärennöshän voi olla piiruntarkka. Väärennöksen viallisuus ei liitykään siihen, miltä se näyttää, vaan siihen, miten se on tehty. Näin pääsemme samantapaiseen peruspiirteeseen paskapuheen olemuksessa: vaikka se on tuotettu totuudesta piittaamatta, se ei välttämättä ole valheellista. Paskapuhuja vääristelee asioita. Mutta tämä ei tarkoita, että hän välttämättä esittäisi ne väärin.”

Brändin rakentaminen koetaan kulttuurissamme usein harhaan johtamiseksi, valheelliseksi kaunisteluksi: kakun kuorrutukseksi ja kasvojen kohotukseksi. Toisaalta ne, jotka ovat työskennelleet brändien kehittämisen parissa, tietävät ettei valheilla pitkälle pötkitä. Tavoiteimagon pitää olla lähellä brändin identiteettiä. Tämä tarkoittaa sitä, että organisaatiolla on oltava saman suuntaisia arvoja, toimintaa ja tavoitteita, kuin mitä sen organisaatiobrändi viestittää itsestään.

Lopuksi on sanottava, että brändit ovat kulttuuria, niissä on merkittävää kulttuurista sisältöä. Brändit lävistävät yhteiskunnan ja kulttuurimme, eikä niiden vaikutuksen ulkopuolelle voi asettua. Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut tässä blogissa: ”Siinäkin tapauksessa, että vastustaa kaikkea brändäämiseen liittyvää, on vaarassa joutua brändäyksen logiikan uhriksi. Näyttää nimittäin siltä, että mitä kovemmin brändäämistä vastustaa, sitä enemmän kehittyy tunnetuksi ja merkityksi nimeksi, eli brändiksi. Se, että tekee itseään tunnetuksi jostain (/mistä tahansa) asiasta, on brändin kehittämistä.”

Sosiaalinen media ja teknologinen konvergenssi

10.2.2010

Jos Facebook olisi valtio, se olisi maailman neljänneksi suurin yli 250 miljoonan käyttäjän “asukasluvullaan”. Melkein puolet käyttäjistä vierailee Facebookissa päivittäin.

Useiden tutkimusten mukaan sosiaalinen media näyttää lisäävän hyvinvointia. Moni käyttää sitä lähentääkseen suhteitaan ystäviinsä. Toisaalta sosiaalisella medialla on myös haittavaikutuksia. Psykologi Laura Freberg Kalifornian polyteknisestä valtion yliopistosta tutki tiimeineen Facebookin aiheuttamaa yksinäisyyttä. Ne opiskelijat, jotka olivat elämässään muutenkin sosiaalisesti verkottuneita, hyötyivät Facebookista. Yksinäiset opiskelijat sen sijaan tulivat Facebookissa vieläkin yksinäisemmiksi. Freberg sanoo, että kroonisesti yksinäiset käyttäytyvät siten, että heidän toimintansa karkottaa muut. Toisaalta viestintätutkija Patti M. Valkenburg (Amsterdam School of Communication Research) on tutkimuksissaan todennut, että jäsenyys sosiaalisen median palvelussa lisää itseluottamusta ja omanarvontuntoa sekä parantaa ystävyyssuhteiden laatua. Lähitulevaisuudessa sosiaalista mediaa tullaan entistä enemmän hyödyntämään oppimisen, ryhmätyön ja verkottumisen välineenä.

Metatasolla puhumme globaalista ilmiöstä: vuorovaikutuksen räjähdysmäisestä kasvusta, johon liittyvät sosiaalisten medioiden lisäksi internet laajemminkin, sähköposti, mobiilit kommunikaatiovälineet, tv ja yhä lisääntyvässä määrin fyysiset tilat, joista on siirryttäessä ubiikkiyhteiskuntaan tulossa medioituneita ja “älykkäitä”. Lähitulevaisuudessa myös kahvipannusi voi olla kytketty internettiin (the Internet of things). Paul Fusero esittelee kiinnostavassa kirjassaan E-City: Digital networks and cities of the future (2008) kaupunkien kehitystä suhteessa digitalisoitumiseen. Hän käsittelee muun muassa paikkatietoisuuden merkitystä palveluiden kehityksessä ja arkkitehtuurin haasteita ubiikkiyhteiskunnassa. Sosiaalisesta mediasta on tulossa osa tilasuunnittelun haasteita (ks. ambience design).

Medioiden konvergenssi on hyvässä vauhdissa siitä hyvänä osoituksena Applen uusi iPad (lue erillinen artikkeli ja katso video). iPadista voi lukea kirjoja sekä sanoma-ja aikakausilehtiä. Tarkkailijoiden mukaan se on myös verraton laite pelaamiseen, videoiden katseluun ja muuhunkin. Amazonin Kinde on ollut tähän asti lähinnä kirjojen lukulaite, nyt Amazon pyrkii tekemään laitteesta monikäyttöisempää vastauksena Applen iPadille. Pyrkimystä teknologiseen konvergenssiin on havaittavissa lähes kaikilla laitevalmistajilla. Myös sosiaalisen median kanavista käydään kiihtyvää kilpailua. Google lanseerasi juuri uuden sosiaaliseen verkostoitumiseen tarkoitetun buzz-palvelunsa, joka on tiiviisti kytketty Gmailiin (nyt 170 miljoonaa käyttäjää).

PS. Luin eilen New York Timesista John Tierneyn artikkelin Will You Be E-Mailing This Column? It’s Awesome. Artikkelissa kerrotaan tutkimuksesta, jossa selvitettiin millaiset New York Timesin artikkelit ovat eniten sähköpostilla eteenpäin lähetettyjä; mitä artikkeita on suositeltu ystäville ja kollegoille. Olin yllättynyt, kun katselin tuloksia: ihmiset pitävät älyllisesti haastavista, pitkistä artikkeleista. Esimerkiksi tiedeartikkelit olivat hyvin suosittuja.

PS 2. Kuvassa parkkimittari San Franciscosta. Harrastan ikääntyneen teknologian kuvaamista. Näiden teknologisten muutosten keskellä vanhat masiinat ja käyttöliittymät herättävät innostusta. Yksi tärkeä tekijä innostuksessani ovat lähikuvien värit sekä pinnan tekstuuri ja struktuuri.

Kirjoituksia hyvän kriteereistä, osa 1

9.2.2010

Kliseinen on kriitikoiden suosikkisana, olipa sitten kyse elokuva- tai kirjallisuuskritiikistä. Käsite on varattu tuomitsemiseen. Kliseinen merkitsee liikaa käyteytettyä, tyypillistä, täten huonoa ja siksi tuomittavaa.

Lähitarkastelussa tosin selviää, että kliseiseksi tuomitaan usein kokonainen lajityyppi. Elokuvan puolella esimerkiksi kauhu- ja scifigenreihin on helpompi liittää laatusana kliseinen kuin ihmissuhde-elokuvaan, joka usein koetaan kategorisesti laadukkaammaksi. Sama pätee varmaankin myös musiikkiin, luovana ja monimuotoisena  koettu jazz ja syvälliseksi leimattu klassinen musiikki tuntuvat ketegorisesti tasokkaammilta kuin vaikkapa hip-hop. Ja vastaavasti runous kalskahtaa luovalta ja itseen kurkottavalta kun taas kirjalliseen muotoon puettu toimintaseikkalu tuntuu valmiiksi pinnalliselta.

Palataan kliseisyyteen. Voisiko kliseinen olla myös positiivinen määre? Joskus tekijä on tarkoittanut kliseisen ilmaisun tai tarinan krititiiksi, joskus taas ironiaksi. Kliseinen on välillä helppo tulkita väärin. Stereotypioissa ja klisessä ilmaisussa voi joskus olla suurikin totuusarvo. Ulkomailla suomalaisia saatetaan pitää viinaa juovina ja lyhytsanaisina, mutta luotettavina ja vakaina. Stereotypia pätee osaan suomalaisista.

Toisaalta kategorinen leimaamiminen on aina kyseenalaista. Joidenkin kriitikoiden näkökulmasta visuaalisesti korkeatasoinen tarinankerronta kuuluu pintakuohuun, eikä näin ollen ansaitse arvostusta. Visuaalisuutta kun ei jostain ihmeen syystä lasketa sisällöksi. Tämä visuaalisuuden kakunkuorrutusleima näkyy hyvin esimerkiksi elokuvakritiikeissä.

Muotoilun ja mainonnan piirissä on totuttu vain esittelyihin; kritiikille ei ole perinteitä, toisin kuin kirjallisuuden, elokuvien ja musiikin ammattialueilla. Uskoisin, että tämä asiaintila johtuu pitkälle siitä, että visuaalisesti orientoituneet ihmiset osaavat vain harvoin itse pukea näkemystään sanoiksi.

Maaliskuun lopussa Suomessa ilmestyy uusi, kansainvälisesti leviävä, englanninkielinen muotoilulehti DesignDiscussions.org. Lehdessä nostetaan näkyvästi esille muotoilun kritiikkiä. Muotoilun eri alat ja visuaalinen viestintä tarvitsevat älyllistä pohdintaa kehittyäkseen ammattialoina: on kyettävä arvioimaan ja erittelemään visuaalisia viestejä. Toivon, että samalla visuaalisuus saa myös muiden alojen piirissä (esimerkiksi elokuvien ja kirjojen visuaalisuus) lisää arvostusta.

DesignDiscussions.org lanseerataan maaliskuun lopussa Lahdessa OLO.MUOTO´10 -tapahtuman yhteydessä.

PS. Kuvassa Noir -nimisen viininmaisteluravintolan logo. Ravintola sijaitsee Bostonissa. Mitä muuten pidätte Noir-logosta?