Archive for the ‘Laatu’ Category

Muotoilun ja markkinointiviestinnän kritiikki

16.2.2010

Aion seuraavassa eritellä, mistä osatekijöistä hyvä muotoilu tai markkinointiviestintä koostuu. Teen sen parhaassa open source -hengessä, sillä voitte kommentoida luonnoksiani aiheesta. Kehitetään kritiikin sisältöjä yhdessä pitkin matkaan. Muidenkin alojen ammattilaiset ovat tervetulleita osallistumaan, sillä monet kritiikin ainekset ovat luonteeltaan universaaleja.

Metatasolla markkinointiviestintä merkitsee tavoitteellista viestimistä. Usein tuo tavoite on jonkin tuotteen tai palvelun myynti. Monesti kyse on myös brändin imagoon vaikuttamisesta markkinointiviestinnän keinoin. Joskus keskeistä on yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Claude Hopkinsin hengessä voidaan kuitenkin todeta, että perustehtävänä on myydä jotain (ideoita, konsepteja, maailmankuvaa, tuotteita, palveluita, jne). Muotoilun puolella puhutaan enemmän käytettävyydestä, kuin myynnistä, vaikka nämä kaksi asiaa kuuluvat yhteen (jos jokin on käytettävää se usein on myös myyvää). Todettakoon, että erilaiset mittaukset, analyysit ja tutkimukset, joilla todennetaan mainonnan tehoa, brändin liiketaloudellisen arvon nousua tai käytettävyyttä ovat muotoilun ja markkinointiviestinnän arvioinnin ytimessä.

Muotoilun ja markkinointiviestinnän hyvän kriteerit ovat usein tiedostamattomia, niitä on vaikea ammattilaisenkaan pukea sanoiksi. Siksi on ratkaisevan tärkeää tutkia ja ymmärtää kritiikkiin liittyvää hienovaraista kielipeliä: ”Toi viivahässäkkä toimii hyvin, siinä kompakti musta pinta yhdistyy ohuisiin viivoihin graafisesti mielenkiintoisella tavalla”. Tässä avainsana on toimii. Sillä tarkoitetaan tyyllistä yhtenäisyyttä ja sommittelun osien tasapainoa. Esimerkiksi graafisen suunnitelun avulla tehdyn työn osat loksahtavat paikoilleen ja kokonaisuus toimii. Ammattilaisen silmä kehittyy huomaamaan pienetkin nyanssit. Mestarin taito ilmenee usein yksityiskohdissa.

Muotoilun eri alojen ja markkinointiviestinnän osaamisen evoluutio on merkinnyt osaamisen kompleksisoitumista. Nykyään ammattilaisten on osattava tai ainakin ymmärrettävä työtä tutkimuksista ennakoivaan strategiatyöhön, ideointiin ja konseptisuunnitteluun; käytännönläheisestä suunnittelusta ja toteutuksesta puhumattakaan. Kritiikin tulee siis kohdistua myös strategisten tavoitteiden toteutumiseen, ei vain yksittäiseen tuotteeseen tai palveluun.

Ammattilaisen on myös ymmärrettävä, mitä tarkoitukseen vaadituilla tietokoneohjelmilla voi saada aikaan. Tietotekniset välineet ja ohjelmistot kehittyvät vauhdilla. Mainosmaailmassa on ollut käynnissä pitkään murros, joka liittyy internetin ja erityisesti sosiaalisen median käyttöön markkinointiviestinnän välineenä. Sosiaalinen media vaatii uusia analyysimenetelmiä sekä strategia- ja suunnitteluosaamista.

Viime aikoina koulutuksesta ja sivistyksestä on tullut yhä tärkeämpää muotoilun ja markkinointiviestinnän osaamisen evoluutiossa.  Olennaista on ymmärtää erilaisia kulttuurisia eroja (kansalliset kulttuurit, kulutuskulttuurit, jne). Yhtä tärkeää olisi ymmärtää viestinnän symbolisia tasoja (lopulta muotoilukin on tavoitteellista viestintää). Millaisia sisältöjä johonkin muotokieleen tai kuvaan liittyy kulttuurisesti? Mitä jokin muoto tai kuva viestii eri kohde- ja sidosryhmille? Suunnittelutyössä tarvitaan nyt psykologien, sosiologien, kulttuuriantropologien ja aivotutkijoiden osaamista, vain muutaman ammattiryhmän mainitakseni.

Lisätään vielä vaikeuskerrointa. Siirryttäessä ubiikkiyhteiskuntaan olennaisiksi muotoilun ja markkinointiviestinnän arvioinnin osatekijöiksi tulevat muuntuvuus ja muunneltavuus. Rakennetun ympäristömme muuttuessa yhä ”älykkäämmäksi” ja medioituneemmaksi, yksilölle tulee mahdolliseksi muuntaa ympäristöään (esteettisesti ja viestinnältään) omien tarpeidensa mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että suunnittelussa olisi oltava mukana dramaturgian ja tarinankerronnan ammattilaisia. Esimerkiksi julkinen tila voi joko säätyä etukäteen kirjoitetun käsikirjoituksen mukaan tai ihmiset voisivat tilassa äänestää moniaistisista vaihtoehdoista itselleen tuohon tilanteeseen sopivan. Sama logiikka koskee myös markkinointiviestintää: tarvitaan erilaisia lähestymistapoja ja tyylejä, joista käyttäjä voi valita itselleen sopivamman. Käynnissä olevan muutoksen ensi askeleista saat vinkin, kun vierailet BBC:n webbisivuilla: voit kustomoida paitsi sivuston sisältöä myös ulkoasua.

Ambience design -hankkeessamme (ks. viereinen valikko ambience design) hyvinvointi on otettu keskeiseksi kriteeriksi olipa sitten kysymys sisustussuunnittelusta, teollisesta muotoilusta tai markkinointiviestinnästä. Lähitulevaisudessa tulemme näkemään muotoiltuja palveluita (palvelumuotoilu) ja brändejä, joiden tavoitteellisen viestinnän keskeinen agenda on vaikuttaa omalta osaltaan kohde- ja sidosryhmiensä hyvinvointiin.

PS. Kuvaan liittyen: maabrändin rakentamisessa kansalliset symbolit ovat osa kansakunnan kollektiivista muistia ja omanarvontuntoa. Ne ovat siksi tärkeää raaka-ainetta luoviin (maabrändiin liittyviin) suunnitteluprosesseihin

Designin laatu keskustelun aiheeksi

15.6.2009

art world

Laura Kolbe kirjoittaa tärkeästä asiasta 14. kesäkuuta Helsingin Sanomissa  ilmestyneessä mielipidekirjoituksessaan Nuoret suunnittelijat voivat nostaa Suomen. Kolbe huomaa osuvasti, että meillä muotoilua determinoi liian usein taiteelliseen tekemiseen liittyvä kulttuuriperintö. Vuosia sitten Taideteollisen korkeakoulun graafisen suunnittelun osaston johtoryhmässä huomioni herätti yksityiskohta silloisessa opetussuunnitelmassa. Siinä todettiin opetuksen tavoitteena olevan opiskelijan taiteilijaidentiteetin ja persoonallisen kädenjäljen kehittäminen (en muista tarkkaa sanamuotoa). Sama arvo- ja asenneympäristö leijuu edelleen henkisenä rakenteena opetuksen päällä. Vuosien varrella tilanne on toki muuttunut monipuolisempaan, liiketoimintaa ja käyttäjien tarpeita huomioivampaan suuntaan. Silti traditioiden painolasti on edelleenkin ilmeinen. Jos muotoilja monistaa omaa persoonallista kädenjälkeään tehtävästä toiseen, miten tämä edistää muotoiljan asiakasorganisaation tavoitteita tai muotoillun tuotteen/palvelun käytettävyyttä? Eikö olisi viisaampaa pitää tavoitteena entistä monialaisempaa ja muotoilijan tyylirekistereitä rikastavaa opetusta?

Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen piirissä vaikuttava CID-tutkimusryhmämme on perehtynyt muotoilun osaamisen (kulttuuriseen) evoluutioon. Metatason tarkastelussa on nähtävissä, että viime vuosikymmenien varrella muotoilijan tehtävänkuvat ovat kompleksisoituneet ja käsitteellistyneet. Nähtävissä on siirtymä käsityöstä taiteeseen ja taiteellisesta tekemisestä muotoiluun ja edelleen konseptisuunnitteluun sekä strategiseen suunnitteluun ja ennakointityöhön. Palvelumuotoilu on hyvä esimerkki uudesta muotoilun piiriin syntyneestä osaamisalueesta. Se on luonteeltaan immateriaalista ja käsitteellistä. Palvelumuotoilu merkitsee palvelustrategioiden- ja konseptien kehittämistä sekä palveluprosessien ja palveluympäristöjen suunnittelua.

Lähitarkastelussa on helppo huomata, että muotoilun perinteistenkin osaamisalueiden, kuten vaikkapa graafisen suunnittelun, teollisen muotoilun ja sisustussuunnittelun reuna-aleilla tapahtuu yllättävää osaamisten sekoittumista ja yksilötasolla entistä monialaisempaa toimintaa. Samalla syntyy uusia ammattialoja. Tuntuu siltä, että opetus on paikoin kymmenen vuotta jäljessä tilannetta markkinoilla. Nopeiden muutosten seuraamiseen tarvittaisiin systemaattista ennakointityötä. Nyt opetuksen ulkopuolelle jää kymmeniä uusia osaamisalueita ja keskenään uusilla tavoilla verkottuneiden kompetensseja. Myös opetusalajako on vanhentunut.

CID-ryhmämme veti yhteistyössä Lahden ammattikorkeakoulun Innovaatiokeskuksen ja Lumi Interactive Oy:n kanssa kokeellisen muotoilukurssin Palvelumuotoilun taskukoulu.  Lahdessa 13.6. päättynyt aikuisopiskelijoille suunnattu kokeellinen workshop koostui  palvelumuotoilun opetussisällöistä, matkapuhelimen hyödyntämisestä opetusvälineenä sekä prosumer-filosofiasta (asiakas palveluidensa tuottajana). Mukana oli yritysyhteistyökumppaneita, joiden tarpeisiin tehtävät tehtiin. Workshopin aikana pohdimme myös muotoilun laatua. Mistä tekijöistä muotoilun laatu koostuu? Laadun arvioinnissa perinne on keskittynyt pitkälle muotoilun kauneuskilpailuihin ja esteettiseen arvottamiseen. Workshopissa pyrimme listaamaan mahdollisimman monipuolisesti muotoilun laatuun vaikuttavia tekijöitä: turvallisuus, brändi (elämyksellisyys, haluttavuus, uskottavuus, laatuvaikutelma), kestävyys,  käytettävyys ja käyttäjälähtöisyys, esteettisyys (moniastisuus), taloudellisuus, kestävä kehitys (eettisyys, ekologisuus, sosiaalinen hyväksyttävyys), saatavuus, valmistettavuus, sovellettevuus ja muunneltavuus, hinta/laatu -suhde, omaperäisyys, toistettavuus ja tasalaatuisuus, loukkaamattomuus ja esteettömyys, strategisten päämäärien palveleminen, kaupallinen potentiaali ja brändin arvon kasvu. Lisäksi tärkeäksi arvioitiin laadun kytkökset eri kulttuureihin (kulttuurisidonnaisuus). Lista on puutteellinen ja se sisältää osin päällekkäisiä asioita. Luettelo ei ole myöskään tärkeysjärjestyksessä:  tähän pääsimme opiskelijoiden kanssa puolentoista tunnin keskustelun jälkeen. Kehittyneempi versio edellä esitetystä listasta tullaan siirtämään englanninkieliseen sosiaalisen median kanavaan DesignDiscussions.org, joka avautuu syksyllä (myöhemmin lokakuussa ilmestyy myös samanniminen, niin ikään englanninkielinen designlehti). Ajatuksena on laatuun vaikuttavien taustatekijöiden työstäminen ja arviointi kansainvälisessä muotoilijaverkostossa.

Valitettavasti muotoilun piiristä puuttuu lähes kokonaan muotoilukritiikki. Muotoilun toimijat ovat keskittyneet pitkälti muotoiltujen tuotteiden, sisustusten ja tekstiilien ja muiden suunnittelutyön tulosten esittelyyn. Minusta olisi myös kansallisesti tärkeää, että muotoilun laatu ottettaisiin laajemminkin rakentavan arvioinnin ja kehittämisen kohteeksi. Kansainvälistymisen ja liiketoiminnan näkökulmasta yhtä tarkeää olisi muotoilun osaamisten rikastaminen ja monialaisen yhteistyön kehittäminen. Kritiikkiosaamisen kehittämisessä olisi ensi vuoden alussa toimintansa aloittavalle Aalto-yliopistollekin tehtävää mahdollisimman monialaisen törmäyttämisen lisäksi. Pallo on heitettävä myös yritysten johdolle. Tarvitaan lisää rohkeutta ja näkemystä käyttää designia (ja markkinointia) hyödyksi liiketoiminnan kehittämisessä. Lahdessa toista kertaa syksyllä järjestettävässä OLO.MUOTO´09 -tapahtumassa tullaan tarttumaan tähän haasteeseen. Mistä löytyisi lisää toimijoita talkoisiin muotoiluosaamisen monipuolistamiseksi ja analyyttisen arvioinnin kehittämiseksi?

Näkemyksiä hyvästä designista

6.4.2009

art-goes-kapakka

If I’d asked my customers what they wanted, they’d have said a faster
horse.

– Henry Ford (1863–1947)

Oheinen lainaus on teollisen autonvalmistuksen alkuajoilta, mutta kertoo edelleen olennaisen: asiakkailta kysyminen ei johda edelläkävijyyteen. Pitää olla näkemystä ja rohkeutta tehdä asiat uudella tavalla. Tällä en suinkaan tarkoita sitä, etteikö tutkimustietoa tulisi hyödyntää. Historiallinen perspektiivi ja nykyhetken painostava projektiarki kannattaa kuitenkin vaihtaa tulevaisuushenkiseen ajatteluun, olipa sitten kysymys millaisesta kehitystyöstä tahansa. Muotoilukin on parhaimmillaan silloin, kun sen kautta kyetään tuomaan esille jotain kokonaan uutta.

Hyvälle muotoilulle on erilaisia, osin yhteismitattomia arviointikriteereitä. Kaiken lisäksi hyvän designin arviointikriteeristö muuttuu koko ajan. Eilisen päivän tunnustettu mestari on jo voinut tipahtaa kärryiltä siitä, millaista on ajankohtainen visuaalinen kulttuuri ja tämän päivän visuaalinen kielioppi. Arvioinnin kompleksisuutta lisää se, että eri tyyppissä genreissa sekä ala- ja vastakulttuureissa erinomaista visuaalisuutta arvotetaan usein keskenään erilaista näkökulmista. Toisaalta omaperäisyys on ja pysyy tärkeänä arviointoperusteena, samoin kun kliseisyys helposti tunnistettavana heikkoutena.

Perinteisesti designin tasoa on arvioitu lähinnä esteettisin perustein. Haastavammaksi arvioinnin tekee se, ettei esteettinen näkökulma ja puhdas taiteellinen työ enää riitä muotoilun alueilla. Lähitulevaisuudessa hyvää suunnittelua arvioidaan edelleen monipuolisemmista ja monialaisemmista perspektiiveistä. Käytettävyyssuunnittelukin laajenee uusiin ulottuvuuksiin. Nykyään esimerkiksi tilasuunnittelun onnistumista voidaan arvottaa sen mukaan, miten tila vaikuttaa ihmiseen psykofyysisesti (ks. ambience design). Tällöin esteettinen näkökulma on alisteinen tilan vaihtuville käyttötarkoituksille.

Pääosaan on nousemassa tilojen muunneltavuus. Rakennetusta ympäristöstä tulee käyttäjien kanssa vuorovaikutteisempia,  ”älykkäitä” ja medioituneita. Näyttää selvältä, että designin osaamisen evoluutiossa eri designin ammattialat fuusioituvat, tilalle syntyy kokonaan uusia suunnittelun alueita ja muotoilijat seikkailevat alalta toiselle entistäkin vilkkaammin. Miten arvioida entistäkin monialaisemmaksi ja kompleksisemmaksi muuttuvien ammattilaojen tekemisen laatua? Tämä on hankalaa, sillä nykyäänkin todellinen hyvän suunnittelun arvostaminen  ja arvottaminen on oma osaamisen alueensa. Visuaalisesti orientoutuneet ammattilaiset eivät usein kykene lausemaan julki osaamisestaan kumpuavaa kriittistä näkemystä. Toisaalta laatukiriteerit eivät edes ole kovinkaan helposti eksplisiittisesti formuloitavissa.

Korostettakoon, että olipa kyse mistä ammattialasta tahansa, hyvän työn arviointiin tarvitaan näkemystä ja monipuolista kokemusta. Jos tarkastelee osaamisen evoluutiota kriittisesti, huomaa että laatu ei ole koskaan mielipideasia. Arviointikriteeristö on osin vaikeasti artikuloitavissa olevaa tietoa, joka vaati pitkää kylpemistä ammattialan hiljaisen tiedon meressä.

Toisaalta designin piirissä ollaan edelleen liiaksi kiinni taiteilijanäkökulmassa. Designin opetuksessakin on (hiukan ammattialan mukaan vaihdellen) perinteisesti pyritty ”taiteilijaidentiteetin” rakentamiseen sekä erottuvan tyylin kehittämiseen ja toistoon. Voidaan hyvin kysyä, miten tällainen pyrkimys tukee aloittelevaa suunnittelijaa markkinoilla, jossa tulisi luoda toistuvasti erilaisia ja eri näköisiä ratkaisuja tilaajan vaihtuviin tarpeisiin soveltuvasti? Eikö pikemminkin tulisi panostaa monipuolisuuteen ja monitaitoisuuteen?

Designin kulttuureja pitäisi meillä Suomessakin edelleen rikastaa niin, että kaikki erilaiset kukat voisivat loistaa samassa puutarhassa. Samalla tarvittaisiin koulutusta ja haarjaantumista designin kritiikkiin. Pitäisi aktiivisesti pyrkiä kritiikin kehittämiseen designjulkaisuissa ja muillakin ammattifoorumeilla, sekä tietysti valtamedioissa. Rakentavilla analyyseillä voisi olla tärkeä rooli ammattitaidon kehittämisessä ja keskustelukulttuurin synnyttämisessä alalle, joka hengittää ilmaisumuotojensa kautta.

Yllä oleva kuva on kirjastani Kuvien takana (2005). Teos kostuu kuvista ja niiden takana olevien ilmiöiden analyyseistä. Art Goes kapakka-julisteesta tulee mieleen se, kuinka vähän meillä loppujen lopuksi käytetään tasokasta kuvituskuvaa julkaisuissa. Usein valitettavasti pitäydytään alkeellisemmalla tasolla laatuun pyrkimisessä: lisätään kiiltävää, lakattua paperia ja kolmiulotteisia muotoja varjojen kanssa.

Kuka kyseenalaistaisi kritiikin?

15.2.2009

shit-is-coming

Oletko huomannut, että kritiikit toistuvat julkaisusta toiseen hyvin samantyyppisinä. Erityisesti tämä pätee elokuvakritiikkiin. Varminta on mukailla tunnettujen ja tunnustettujen kansainvälisten kriitikoiden näkemyksiä. Yhtä yleistä on lainata kriitikoiden käsiterunoutta vähän sieltä ja hiukan tuolta, koostaen niistä oma kokonaisuutensa. Kriitikon persoonallinen, vaihtoehtoinen pohdinta on valitettavan harvinaista (Toisaalta on niinkin, että monet aidosti kuvittelevat olevansa erilaisia; he kun erilaistuvat tiedostamattomasti samalla tavalla kun muutkin).

Hyvän kriteereissä on havaittavissa tiettyjä ajalle ominaisia tendenssejä. Juuri nyt elokuva on lähes lähtökohtaisesti kriitikoiden mielestä hyvä, jos päähenkilö on erikoinen friikki tai vähemmistöjen edustaja. Elokuva tuntuu syvälliseltä jos aiheena ovat suru, masennus ja/tai muut elämän ikävät asiat. Kritiikin taustalla näyttää vaikuttavan yllättävänkin ”annettu” sosiaalinen koodisto: mitä mieltä tulee olla ja mikä näkemys taas ei ole sovelias.

Metatasolla elokuva on hyvä, jos se on ilmaisua uudistava. Yhtä vankka laadun kriteeri on omaperäisyys. Vastaavasti kliseisyys on erittäin usein mainittu heikkous. Tietysti puhuttelevuus ja koskettavuus ovat hyvän elokuvan ikiaikaisia tunnusmerkkejä. Laatua arvioidaan myös elokuvan taustalla olevien yksittäisten ammattiryhmien osaamisesta käsin. Kokonaisuutena kehno elokuva voi olla kiinnostava pelkästään korkeatasoisen visuaalisuutensa kautta.

Parhaimmillaan elokuva synnyttää mukanaan vievän todellisuusilluusion (vaihtoehtoisia todellisuuksia) ja tässä mielessä päihittää helposti usein asetelmallisen ja pysähtyneen teatterin ilmaisumuotona. Tästä syystä erityisesti viihdeteatteri on mustalla listallani, vain älynystyröihin vetoava dialogi voi saada astumaan teatterin ovesta sisään.

Huomautettakoon, että monet yllä esitetyistä laadun kriteereistä pätevät myös muotoilun arvioimiseen (esimerkiksi omaperäisyyden vaatimus). Tosiasiallisesti minkä tahansa ammattialan töiden arvioiminen vaatii pitkää kellumista alan hiljaisen tiedon meressä. Monet laadun kriteerit eivät ole kovinkaan helposti eksplisiittisesti formuloitavissa. Osin kollektiivisesti tiedostamattomien laadun kriteerien esiin kaivaminen vaatii tuntosarvia ja dialogia sekä toisaalta kykyä hypätä ulos ammattialansa kehyksistä.

Kuva New Yorkista (JK).

Pikkuhauskaa mainontaa

8.10.2008

Joskus tuntuu siltä, että joka toisen tv-mainoksen varsinainen tarkoitus on hauskuuttaa mainoksen tekijöitä itseään. ”Pikkuhauska” tv-mainonta on lajityyppi, joka on myös kansan suosiossa. Enemmän ihmisiä tuntuu viehättävän mainosten hauskuus sinänsä; aina ei mieleen tule, mitä mainoksessa oikein mainostettiinkaan. Nykyisin pikkuhauskojen mainosten lajityyppi tuntuu manieristiselta ja väsähtäneeltä pakkohauskuudelta.

Miten tähän on tultu? Moni suomalainen pitää kaikkea markkinointiviestintää valheellisena asioiden kaunisteluna ja vastenmielisenä henkselien paukutteluna. Asiaa kuvaa hyvin myös ”imagoprojekteille” annetut nimitykset, kuten kakun kuorrutus ja kasvojen kohotus. Pikkuhauskalle mainonnalle on meillä vahva tilaus. Se, joka osaa nauraa itselleen, pärjää suomalaisessa kulttuuri-ilmastossa. Mainonnan suunnittelussa hauskuus on kuitenkin kärsinyt pahan inflaation. Siitä on liian usein tullut itsetarkoituksellista toimintaa, joka ohittaa mainonnan varsinaisen tarkoituksen. Pakkohauskuutus ei enää ole edes esteettisesti kiinnostavaa. Nyt pitäisi keksiä uudistavia ja rikastavia tyylilajeja, ilmaisumuotoja ja keinoja.

Mitä sanotte oheisesta Veikkauksen tv-mainoksesta?

Kokemus vai näkemys?

7.10.2008

Pidin eilen seminaarin Kuopion Muotoiluakatemiassa. Tunnelma oli innostava. Nostin esille muutosilmiöitä, trendejä ja heikkoja signaaleja, jotka siirtävät meitä kohti ubiikkiyhteiskuntaa. Puhuimme paljon ”älykkäiden” ja medioituneiden ympäristöjen tarjoamista mahdollisuuksista designereille sekä viestinnän ja markkinointiviestinnän ammattilaisille.

Yleisön kanssa käytyjen hyvien keskusteluiden jälkeen jäin pohtimaan kumpi on tärkeämpää, kokemus vai näkemys. Usein näkemys syntyy pitkän kokemuksen jälkeen. Toisaalta on myös niin, että tohtorin tutkinto ja pitkä kokemus eivät takaa hyvää näkemystä. Monella nuorella opiskelijalla on innovatiivisempaa näkemyksellisyyttä kuin urautuneella opettajallaan. Rohkea ja uudistava jälki esimerkiksi designin alueella on usein tulosta poikkeuksellisesta lahjakkuudesta. En halua tällä puheella mitätöidä koulutuksen merkitystä. Osaamisen evoluutiota tulkittaessa, nuori kylpee ensin ammattialan tiedon ja (pääosin) hiljaisen tiedon meressä, sillä laatukriteeristö allallamme on usein artikuloimatonta ja laatu vaikesti avattavissa. Jossain vaiheessa alan opiskelija kehittyy mestareiden tasolle, ymmärtää huippudesignin koodiston ja osaa hyödyntää sitä. Paradigman murrokseen taas tarvitaan uudistavaa ja ammattialarajat ylittävää visionääristä näkemystä. Amattialojen rajapinnoilla työskentelyä on vaikea kategorisoida ja ymmärtää. Ammattiosaamista uudistavaa näkemystä on hankala luokitella.

Muutosilmiöitä tulkittaessa tarvitaan helikopteriperspektiiviä, siksi ennakointityö on tärkeää. Tarvitsemme lisää kokonaisymmärrystä siitä, mitä maailmassa oikein tapahtuu.

Millaista on hyvä graafinen suunnittelu?

29.9.2008

”Hänen mielestään koko elämä koostuu pohjimmiltaan omalaatuisista fragmenteista (…) Junot Diaz sanoo: ” Koheesion perustana on juuri auktoriteetti. Kirjallisuudessa se merkitsee kerronnan diktatuuria.”  Petäjä, Jukka: Työtä sen eteen, että työ ei näkyisi. HS. 29.9.

Oheinen lainaus tämän päivän Hesarissa sai pohtimaan graafisen suunnittelun laatua. Näkemykseemme hyvästä graafisesta suunnittelusta kun vaikuttavat keskeisesti kilpailujen raadit ja muut auktoriteettitahot.

Laadulle on erilaisia, osin yhteismitattomia arviointikriteereitä. Perinteisesti graafisen suunnittelun tasoa on arvioitu lähinnä esteettisin perustein. Tällöin puhutaan esimerkiksi tyylillisestä yhtenäisyydestä tai viivan kauneudesta.  Toinen koulukunta nostaa tärkeimmäksi arviointikriteeriksi kaupalliset tulokset. Kolmas taas arvioi tuloksia viestin välittämisen ja vaikuttavuuden näkökulmasta (visuaalinen journalismi).

Hyvän graafisen suunnittelun arviointikriteeristö muuttuu koko ajan. Eilisen päivän tunnustettu mestari on jo voinut tipahtaa kärryiltä siitä, millaista on ajankohtainen visuaalinen kulttuuri ja tämän päivän visuaalinen kielioppi. Arvioinnin kompleksisuutta lisää se, että eri tyyppissä genreissa sekä ala- ja vastakulttuureissa erinomaista visuaalisuutta arvotetaan usein keskenään erilaista näkökulmista. Esimerkiksi hyvä kitsi (saks. Kitsch=roju) voisi olla niin huonoa, että jo hyvää graafisen suunnittelun alueelle siirrettynä.

Lähitulevaisuudessa hyvää visuaalista näkemystä arvioidaan edelleen monipuolisemmista ja monialaisemmista perspektiiveistä.  Laatua ei tulla arvottamaan enää vain esteettisin perustein. Sitä voidaan analysoida onnistumisissa erilaissa konteksteissa ja kohtaamispisteissä, koska yksilöillä tulee olemaan mahdollisuus muunnella omaa viestinnällistä ympäristöään itseään tyydyttäväksi. Ubiikkiyhteiskunnassa tilojen ”älykkyys” lisääntyy samalla kuin seinä- ja lattiapinnat sekä kalusteet muuttuvat medioiksi (ks. liikkuvaa grafiikkaa tekstiileissä). Kehityskulku mahdollistaa entistä laajemman räätälöitävyyden.

Korostettakoon, että olipa kyse mistä ammattialasta tahansa, hyvän työn arviointiin tarvitaan näkemystä ja monipuolista kokemusta. Jos tarkastelee osaamisen evoluutiota kriittisesti, huomaa että laatu ei ole koskaan mielipideasia. Arviointikriteeristö on osin vaikeasti artikuloitavissa olevaa tietoa, joka vaati kylpemistä ammattialan hiljaisen tiedon meressä.  Toisaalta visuaalista kulttuuria pitäisi meillä Suomessakin rikastaa niin, että kaikki erilaiset kukat voisivat loistaa samassa puutarhassa.

Kuvassa näkyvä Rauno Ruotsinsalon vuonna 1964 suunnittelema  Grafia ry:n logo edustaa pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Se on tyylillisesti edelleen ajankohtainen luovan työn ylistys. Jatkuvien muutoksien keskellä on rauhoittavaa, että jotkut merkityt nimet (=brändit) säilyvät muuttumattomana sukupolvesta toiseen.