Archive for the ‘Psykologia’ Category

Tieteellinen mainonta

8.2.2010

Tieteellisen tiedon hyödyntäminen on selvästi lisääntynyt suunnitteluprosesseissa. Esimerkiksi mainostoimistoissa AD-copy-parityöskentely on työtapa, joka on lähes sellaisenaan jatkunut 1950-luvulta lähtien. Viime aikoina mainostoimistoissa on herätty entistä enemmän käyttämään eri tieteiden edustajia erityisesti suunnittelua edeltävissä analyysivaiheissa. Mukana brändien kehitystyössä on ollut sosiologeja, psykologeja, kulttuuriantropologeja ja luonnontieteiden puolelta esimerkiksi aivotutkijoita. Ajatus tieteellisen työn kytkemisestä mainontaan ei sinänsä ole uusi, sillä Claude Hopkins kirjoitti teoksensa Tieteellinen mainonta (engl. Scientific Advertising) jo vuonna 1923. Hopkins tosin ymmärsi “tieteellisyyden” laveasti milloin kokeiden tuloksena saatuna tietona, milloin omana päättelynään. Hopkins uskoi, ettei kukaan korkeakoulukasvatuksen saanut henkilö pystyisi kirjoittamaan ”miljoonien luettavaksi tarkoitettua mainostekstiä”. Ehkä tämä johtui siitä, ettei hänellä itsellään ollut korkeakoulusivistystä.

Jotkin Hopkinsin toteamukset ovat paitsi huvittavia, myös edelleen osuvia: “Mainosesitysten laatijat eivät ole uskollisia roolilleen. He unohtavat olevansa myyntimiehiä ja yrittävät sen sijaan olla esiintyviä taiteilijoita. Myyntitulosten sijasta he odottavat suosionosoituksia.”

Hopkins keksi koemarkkinoinnin, tekstin tehon tutkimuksen ja tavaranäytteiden lähettämisen asiakkaille. Hän myös keksi tarjota todellisia ennakko-ostoetuja. Palvelumuotoilun näkökulmasta on kiinnostavaa, että Hopkins kirjoitti jo vuonna 1923: ”Kääntyessänne ihmisten puoleen muistakaa, että he ovat itsekkäitä, kuten me kaikki. He eivät välitä vähääkään teidän eduistanne tai voitoistanne. He haluavat, että heitä palvellaan. Tämän tosiasian huomiotta jättäminen on yleinen virhe mainonnassa ja se on kallis virhe”.

Kukahan tuokin luulee olevansa?

23.11.2008

Kirjoitin aikaisemmin tässä blogissa nöyryydestä, aitoudesta ja rehellisyydestä suomalaisten sokeina pisteina. Sama teema on herännyt mielessäni eloon, kun olen seurannut keskustelua kirjallisuuspalkinnoista. Tieto-Finlandian ehdolle asetetuista valinnut Veikko Soininen on osoittanut harvinaista kansalaisrohkeutta ottaessaan esille aran asian.  Soininen arvostelee raatia Panu Rajalan Waltari-elämänkerran Unio Mystican sivuuttamisesta ehdokasasettelussa. ”Veikko Soinisen mielestä Tieto-Finlandian ehdokaskirjat nimenneen valintaraadin kyseenalaisen ratkaisin perustana voi nähdä Axel Sandemosen romaanissa Pakolainen ylittää jälkensä esittämän Janten lain, jonka ensimmäinen pykälä kuuluu: ”Älä luule, että sinä olet jotakin.”  Samaan teemaan liittyy keskustelu Finlandia-palkinnosta, jota ei päässyt tavoittelemaan Jari Tervon etukäteen korkealle noteerattu teos Troikka. Vähättelyn ja kateuden piirteet näyttävät liittyvän yleisemminkin kulttuuriimme. Erityistä ärsyyntymistä aiheuttaa, jos joku on esillä julkisuudessa kuten Rajala ja Tervo ovat olleet. Julkisuudessa olo näyttää vähentävän substanssin arvoa, mikä tuntuu todella kummalliselta.

Tervon ja Rajalan olisi siis kannattanut olla nöyrempiä? Tai tosiasiallisesti näytellä nöyrempää, kuten useimmat tekevät.

Lähde: Petäjä, Jukka (2008). Kaatoiko kateus kirjasyksyn suosikit. HS.23.11.

Mitä maku kertoo persoonallisuudesta?

13.10.2008

Psychology Today -lehdessä (lokakuu 08) on erinomainen artikkeli Accounting for Taste, ihmisen maun, persoonallisuuden ja käyttäytymisen kytköksistä. Eriq Gardnerin artikkelissa on haastateltu psykologi Sam Goslingia (University of Texas) ja kirjan Snoop: What Your Stuff Says About You tekijää. Gosling sanoo: ”Our choices in books, music, art, and design go to the core of who we are. Taste reveals a lot about what someone values and needs to fill their life with meaning.”

Artikkelissa on nostettu esille mielenkiintoinen esimerkki koskien Yhdysvaltain tulevien presidentinvaalien ehdokkaita. Mitä McCainin ja Obaman harrastukset, esteettiset valinnat ja vaikkapa musiikkimaut kertovat ehdokkaiden personnallisuudesta? McCain lukee sotahistoriaa, katsoo Discovery Channelia, kuuntelee 50-luvun rockia ja erityisesti ABBAa. McCain lupaa, että jos hänet valitaan presidentiksi, ABBA soi jokaisessa valkoisen talon hississä. Psykologi sanoo, että McCainin valinnat ovat konventionaalisia ja kapeasti rajattuja. Tämä viittaa ihmiseen, joka on organisoitu, kovaa työtä tekevä, empaattinen ja traditionaalinen.

Barack Obamalla taas on erittäin joustava maku. Hän kuuntelee Hip Hoppia, Rollareita, Charlie Parkeria, Earth, Wind & Firea, Bob Dylania ja niin edelleen. Gosling kertoo, että ihmiset, joilla on Obaman kaltaista erilaisuutta valinnoissaan, ovat hyvin avoimia uusille ilmiöille ja asioille.