Archive for the ‘Sarjakuva’ Category

Nainen ja sika

14.2.2010

Mikä tekee Juba Tuomolan sarjakuvasta Viivi ja Wagner niin suositun? Selvästi monet naiset kokevat asetelman huvittavan positiivisena. Mutta onko kyseessä feministien salajuoni miesten imagon pilaamiseksi? Ei todellakaan. Äijäthän voivat käyttää sarjakuvaa humoristisena todisteena siitä, että ihan kaikki miehet ovat sikoja. Toisaalta kiltit miehet voivat myös esittää (ja toivoa) olevansa sikoja. Kilttien ukkojen naiset sitten muka hyväntahtoisesti hyväksyvät tämän harhaluulon.  Äijät, jotka ovat tosielämässäänkin täysiä sikoja, voivan Viivin ja Wagnerin avulla löytää huumoria käytöksestään. Lopultakin sarjakuvan sika on nimittäin aika sympaattinen kaikessa läpinäkyvässä itsekkyydessään, uhoamisessaan ja laiskottelussaan. Kyseessä näyttää olevan Juba Tuomolan laskelmoitu käsikirjoitus sikamaisuuden esittämiseksi positiivisessa valossa!

Kaiken kukkuraksi sarjakuvan nainen on korostetun rakastava ja loputtoman kärsivällinen Wagnerin sikamaisuuksille satunnaisia raivareita lukuunottamatta. Sarjakuvassa naiseen kohdistuva huumori on aika kilttiä. Loppupäätelmäksi jää se, että naisen tulee rakastaa sikamaista miestään kaikista hankaluuksista ja sietämättömyyksistä huolimatta. Nähtävissä on siis kaksois-strategia: miehen sikamaisuus esitetään positiivisessa valossa ja sikamaisuuden hyväksyminenkin lempeänä toimintana, jossa nainen katsoo miestä kuin lasta. Lopulta se, että nainen (Viivi) esitetään näin ylevänä hahmona, viimeistee suotuisan ja humoristisen ilmapiirin sikamaisuuden hyväksymiselle. Sarjakuvaa lukeva nainen näkee omankin miehensä lapsena, jonka käytöstä voi hyväntahtoisesti sietää.

Voi tietysti olla, että Viivi ja Wagner onkin kaikkien aikojen parasta parisuhdeterapiaa. Sarjakuva terapiana ei ole olenkaan hullumpi ajatus. Jonkun pitäisi tarttua ajatukseen, ja kehitellä sarajakuvaterapiaa eteenpäin. Sarjakuvaa kannattaisi hyödyntää nykyistä enemmän myös opetuksen tukena, samoin kuin tarkoitusta varten suunniteltuja tietokonepelejä.

Mainokset