Archive for the ‘Uudenlaista monialaisuutta’ Category

Muotoilu taiteena?

13.2.2009

cafe-helmiSuomenkielisessä wikipediassa väitetään, että graafinen suunnittelu on sovellettu taidemuoto. Formulointi on monella tapaa ongelmallinen. Historiallisesta perspektiivistä tarkasteltuna ”sovellettu taidemuoto” saa toki selityksensä (piirtäminen ja kuvittaminen). Toisaalta sovellettu taidemuoto viittaa siihen, että graafinen suunnittelija tekee ensisijaisesti taiteellista työtä;  monistaa persoonallista kädenjälkeään tehtävästä toiseen. Tästä näkökulmasta katsottuna graafisen suunnittelijan ideoimat kaksikymmentä logoa tai julistetta voivat olla tunnistettavissa kaikki tekijänsä töiksi. Pahimmillaan suunnittelija käyttää itselleen läheisiä teemoja ja kehittämäänsä tyyliä toimeksiannosta toiseen. Hyvä graafinen suunnittelu lähtee kuitenkin aina liikkeelle viestittävästä sisällöstä ja kohderyhmistä, ei niinkään henkilön omista taiteellisista intresseistä. Erinomaisen suunnittelijan pitää pystyä varioimaan tyyliään tehtävästä toiseen.

Sanottu pätee tietysti kaikkeen muotoiluun. Designin pitäisi aina olla alisteista kulloisellekin tehtävälle. Tässäkin katsannossa (sisältö- ja kohderyhmänäkökulmat) hyvä design lähestyy taiteen statusta silloin, kun se on riittävän korkeatasoista. Korkealuokkaista designia kun esitellään museoissa ja gallerioissa. Valitettavasti designin perinnettä vaalivat toimijat ja toistuvasti järjestettävät ”kauneuskilpailut” eivät ole omiaan tukemaan alalla tapahtunutta osaamisen evoluutiota. Nykyään designprosessit ovat entistäkin haastavampia ja monialaista yhteistyötä vaativia.

Yllä Café Helmen kyltti, vanha Porvoo (kuva: JK).

Graafinen suunnittelu?

9.2.2009

graafinen-suunnittelu_nyc

Graafinen suunnittelu, graafinen muotoilu, graafinen viestintä ja visuaalinen viestintä. Kaikilla edellisillä käsitemuotoiluilla on pieni sisällöllinen  sävyero, vaikka niitä käytetäänkin pääosin pinnallisesti ja tiedostamattomasti synonyymeinä. Käsiteparien sisällöllä voi kuitenkin olla elinkeino- ja kulttuuripoliittistakin merkitystä, joten ei ole aivan yhdentekevää, miten niitä käytetään. Graafinen muotoilu -sanapari viestii halusta kytkeä graafinen suunnittelu paremmin itse muotoilun kenttään, yhdenvertaiseksi paljon hypetetyn teollisen muotoilun kanssa. Graafinen viestintä taas vie kuulijan ajatukset kauas graafisen suunnittelun ja graafisen muotoilun printtimaailmaan rajoittuneista mielikuvista ja laventaa työnkuvaa televisio-, internet- ja mobiilimaailmaan. Visuaalinen viestintä laajentaa mielikuvia edelleen, ja luo kytköksen holistisesti eri medioiden piirissä tehtävään visualisointityöhön, sekä arkkitehtuuriin, sisustussuunnitteluun, teolliseen muotoiluun ja vaikkapa muotisuunnitteluun.

Moni graafinen suunnittelija haluaa itselleen käsityö-leiman ja mielellään välttää liian suurellisia ilmaisuja. Tästä syystä  graafikko -ammattinimike on yleinen. Toisaalta ammattinimike on historiallisesti raskautettu, ja sekoittuu helposti taidegraafikkoon.

Kreikankielinen alkusana graphein merkitsee kirjoittamista ja piirtämistä. Nykyinen tendenssi kohti kokonaisvaltaisempaa graafista viestintää tai visuaalista viestintää on merkki ammattialan osaamisen evoluution viime vaiheista. Nyt visuaalisen viestinnän suunnittelu on entistäkin kompleksisempaa ja käsitteellisempää ja sillä on kytköksensä myös uusiin muotoilun alueisiin, kuten palvelumuotoiluun.

Law 5, Differences: ”Simplicity and complexity need each other”.

Maeda, John (2006). The Laws of Simplicity – Design, Technology, Business, Life.

Yllä ottamani kuva New Yorkista.

Uudenlaista monialaisuutta

5.10.2008

Tänään Hesarissa on Jukka Yli-Lassilan juttu Ekologisia jalanjälkiä vedessä. Analyysin kohteena on Vedenkierto – Waterways. Halinkonlahti Green Art II Salon taidemuseon Veturitallissa. Yli-Lassila kirjoittaa: ”Kokonaisuuteena Green Art edustaa  (taide)museokentällä uudenlaista, jatkossa todennäköisesti yhä suositumpaa tapaa tuoda perinteiseen näyttelytilaan eri alojen yhteistyöprojekteja (…) lopputuloksena syntyvät näyttelyt eivät mahdu yksiselitteisesti taiteen, tieteen tai kulttuurihistorian nimikeiden alle.”

Lainaus on tämän hetken muutoksia hyvin kuvaava. Ammattialojen rajat ovat sumentumassa protektionistisista ponnisteluista huolimatta. Tällä hetkellä tehdään jatkuvasti  enemmän monialahankkeita, joissa osaamiset sekoittuvat uusilla, luovilla tavoilla. Lähipiirissäni on yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät enää edusta mitään selkeästi hahmotettavaa ammatti-identiteettiä, he kun toimivat monen eri ammattialan rajapinnoilla. Nämä nomadit ovat tutkimusmatkailijoita, jotka valloittavat uusia maa-alueita, piirtävät  ammattikuntien karttoja jatkuvasti uusiksi.

Sama pätee itseenikin. Oheisista omaa elämääni kuvittavista näytteistä näette, että olen ollut kuvataiteilija (näyttelyitä eri maissa), kuvittaja, valokuvaaja, graafinen suunnittelija ja suunnittelujohtaja, sekä tietokirjailija, strategi ja tutkija. Oikeastaan kyse on henkilökohtaisesta osaamisen evoluutiosta, jossa on liikuttu jatkuvasti kohti kompleksisempia yhdistelmiä ja osaamista. Samalla kytkös käytännön tekemiseen on säilynyt. Nyt kiinnostaa eniten kokeellisten käytännön projektien tekeminen, jotka ovat uudella tavalla osaamisia yhdistäviä. Ambience design projektimme (ks. valikko oikealla) on hyvä esimerkki osaamisten rajapinnoilla työskentelystä.

ihmisten on vaikea mieltää monialaosaamista. Tämä on inhimillistä, samoin kuin leimaaminen olemassaolevien ammatti-identiteettien mukaan. Tutkija on tutkija, eikä hiukan karrikoiden, voi tehdä mitään käytännönläheistä. Viime aikaiset muutokset kuitenkin lisäävät paineita koulutuksen muuttamiseen ja ammatti-identiteettien rikastamiseen.

Kuvalähteet: Jari Koskisen arkisto. Ensimmäinen kuva on taideteos 1990-luvun alusta, toinen kuvitus vuodelta 1992, kolmas valokuva toisesta kotikaupungistani Venetsiasta (2008), neljäs Taideteollisuusmuseon muutos Designmuseoksi (vuosina 2002-2006, olin suunnitelujohtajana kahdessa eri design- ja mainostoimistossa kun muutos tehtiin) sekä viides kuva on uusimasta kirjastani (yhdessä Lasse Koskelan ja Pasi Lankisen kanssa).