Posts Tagged ‘evankelis-luterilaisen kirkon brändi’

Kirkon brändi

21.10.2010

Tämän hetken tilanteen mukaan yli 30.000 on eronnut evankelis-luterilaisesta kirkosta YLE:n homoillan jälkeen. Erityisesti  kansanedustaja, kristillisdemokraattien puheejohtajan Päivi Räsäsen puheet ja käytös näyttää suututtaneen ihmisiä. Räsänen ei ole yksin syypää kirkosta eroamisiin. Eroamiset ovat lisääntyneet koko 2000-luvun, erityisesti vuoden 2003 jälkeen, jolloin voimaan tuli uskonnonvapauslaki. Se mahdollisti eroamisen sähköisesti tai sähköpostilla.

Toisaalta nyt käynnissä olevan eroamisaallon aiheuttama keskustelu ja kirkon edustajien hämmentyneet, varovaiset ja osin ristiriitaiset lausunnot ovat osoittaneet, että evankelis-luterilaisella kirkolla on identiteettikriisi. Kirkon brändi henkii monelle tylyä asennemailmaa: nyt useimpien mielissä kirkko liene enemmän suvaitsematon kuin suvaitseva; pois sulkeva eikä niinkään ymmärtävä. Kysyin kirkon herättämistä mielikuvista muutamalta kollegaltani ja tutultani. Yhdelle tuli mieleen kirkassilmäinen hihhuli, joka laulaa kristillisiä lauluja todellisuudesta irtautuneena ja häiriintyneen oloisina. Toiselle ahdasmielinen pappi, joka tuomitsee ihmisiä. Ei niin hyviä mielikuvia siis, vaikka otos olikin mitättömän pieni.

Ihmisten arvot ja asenteet ovat muuttuneet suhteessa kirkon edustamaan insituutioon. Miten kirkon saisi päivitettyä tähän päivään? Epäilemättä päivitystä on yritetty monin keinoin. En usko, että ponnistusten tulokset ovat suuren yleisön mielissä olleet kovinkaan hyviä.

Kirkko on ääripäidensä vanki. Kehittymällä liberaaliksi se karkoittaa vanhoilliset, toisaalta muutos konservatiivisempaan suuntaan lisäisi kirkosta pakoa vieläkin enemmän. Evankelis-luterilainen kirkko elää myös traditioidensa varjossa. Ihmisten elämä on muuttunut todella paljon viime vuosikymmeninä ja ympäröivä yhteiskunta on ajanut ohi nykyisen tyyppisen evankelis-luterilaisen kirkon. Varsinkin nyt käynnissä olevan kriisin aikana kirkko on näyttänyt  jäänteeltä, joka taistelee olemassaolostaan.

Tulin miettineeksi, miten kirkkoa voisi uudistaa palvelumuotoilun näkökulmasta. Kirkkohan tarjoaa monen tyyppisiä palveluita. Viime aikoina on puhuttu käyttäjä-tuottajuudesta (prosumerism). Käyttäjä-tuottajat jopa luovat omat palvelunsa yhteistyössä palvelun tarjoajan kanssa. Olisi todella mielenkiintoista pohtia erilaisia skenaarioita käyttäjälähtöisille, modulaarisille ja käyttäjän toiveiden mukaan muuntuville palveluille kirkon piirissä.

Ymmärrän toki, että tällainen ajattelu yhdistettynä kirkon palveluiden uudistamiseen on varmaan monen kirkon piirissä toimivan näkökulmasta kaukaa haettua. Toisaalta skenaarioiksi puetut uudet konseptit olisivat kiintoisa kokeilu. Samalla selviäisi, mitä ihmiset oikeasti kirkolta haluavat.

Mitä tarkoittavat (ja voisivat tarkoittaa) kirkon piirissä sellaiset aikaan liittyvät käsitteet kuin avoimet, radikaalit, käyttäjälähtöiset ja sosiaaliset innovaatiot?

Mainokset