Posts Tagged ‘muotoilu’

Yksilön osaaminen ratkaisee.

11.9.2010

Haastattelin ServiceD -projektiin liittyen entistä mainonnan suunnittelijaa ja copywriteria, nykyistä kirjailijaa, Markku Rönkköä. Hän nosti esille kiinnostavan ilmiön, joka on aivan keskeinen tämän hetken osaamismuutoksia tulkittaessa. Rönkkö pukee aiheen sanoiksi seuraavasti: ”Sen sijaan, että asiakas maksaa isolle organisaatilolle, kannattaa maksaa vain päteville tekijöille.  Esimerkiksi mainosfilmialalla ollaan siirtymässä verkostomaisen ajatteluun: kerätään VAIN parhaat tekijät ympäri maailmaa: ohjaaja, leikkaaja, näyttelijät ja niin edelleen. Myös mainostoimistomaailmassa syntyy pieniä notkeita verkostoja. Mainostajien uskollisuus kun on rapautunut aika lailla: mainospäälliköt ja tuotepäälliköt shoppavat nykyään aika vapaasti.”

Mihin tarvitaan enää suuria konsultti-, mainos-, viestintä-, ja muotoilutoimistoja? Kuka haluaa maksaa suuren toimiston ylläpitämiseen meneviä kuluja? Keskeinen osaaminen on aina yksilöiden hallussa. Isossa suunnittelutoimistossa saattaa olla muutama ideoiltaan ja konseptointikyvyiltään ylivoimainen hahmo, muut ovat enemmän tai vähemmän peesaajia tai tukihenkilöitä. Tämän tyyppinen kehitys tarkoittaa sitä, että yksittäisten osaajien brändeistä tulee lähitulevaisuudessa vielä nykyistäkin tärkeämpiä. Kehityskulku tapahtuu osittain erilaisten suunnittelutoimistojen brändien kustannuksella. Samaan hengenvetoon on tosin huomautettava sumean logiikan periaatteita kunnoittaen: todellisuus on vallitsevasti sekä-että, ei joko-tai.

Valovoimaisten yksilöiden käyttö korostuu edelleen, kun ostajat ovat nykyistä valmiimpia maksamaan enemmän hyvistä ideoista, ei vain loppuun viedyistä suunnitelmista. Tässä yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa tilanteessa nimenomaan hyvät ideat ja konseptit ovat taloudellisesti arvokkainta immateriaalipääomaa.

Mistä näitä kunkin alan parhaita yksilöitä oikein sitten löytyy? Oikean osaamisen tunnistaminen jatkuvasti monialaistuvassa ja monimutkaistuvassa projektiarjessa on aivan oma osaamisalueensa. Osittain parhaat visonäärit ja talenttimagneetit löytyvät paradoksaalisesti juuri erilaista suunnittelutoimistoista olipa sitten kyse mainos- tai konseptitoimistosta. Toisaalta usein toimistojen primus motorit eivät ehkäpä haluakaan vierelleen lisää talenttia omaansa himmentämään. Erityisesti designin ja taiteiden alueilla on paljon pieniä yhden hengen yrityksiä, joten oikean kyvykkyyden löytäminen kiinnostavaan projektiin ei ole tavattoman hankalaa. Tarvittaisiin lisää osaamista välittäviä agenttitoimistoja; sellaisia kun useissa maissa kirjailijat ja näyttelijät käyttävät. Oman osaamisen markkinointi kun on yllättävänkin hankalaa.

Vielä eräs huomio osaamisen kehittämisestä. Monilla aloilla ja yrityksissä estetään tehokkaasti osaamisen rikastuminen valitsemalla avoimeen työpaikkaan vain ihmisiä joilla on ”oikea kokemustausta” tehtäväänsä liittyen. Käytännössä monet siis poimivat riskittömästi avoimeen postiin ihmisen, jolla on runsaasti kokemusta juuri kyseisen alan samanlaisesta työtehtävistä. Näin osaamisen diversiteetti ei pääse organisaatiossa lisääntymään.

Kokemukseni mukaan monialaissa tiimeissä syntyvät parhaat ideat. Nyt syntymässä oleva palvelumuotoilun osaamisalue on valmiiksi luonteeltaan monialainen. Kuinka monialainen se voi olla? Olen jo aikaisemmin puhunut psykologian, sosiaaliantropologian, etnologian, entografian, sosiaalipsykologian, sosiologian ja käyttäytymislääketieteen annista tutkimus-ja analyysityölle. Suunnittelutiimit eivät ole rikastumassa vain eri alojen muotoilijoiden toimesta. Palveluprosesseja- ja ympäristöjä kehitetään nyt tieteen, taiteen ja muotoilun liitossa.

Tässä yhteydessä on tärkeä mainita nimenomaan taiteet. Olemme juuri aloittaneet yhteistyön Tutkivan teatterityön keskuksen kanssa. Kysymys kuuluu, miten soveltavan teatterin piirissä työskentelevät ohjaajat, käsikirjoittajat, dramaturgit ja näyttelijät voivat olla mukana luomassa säädettäviä ja moniastisia tarinatiloja? Taide, muotoilu ja hyvä bisnes voivat hyvin yhdistyä ennenkuulumattomalla tavalla.

Kävin syyskuun alussa piipahtamassa graafisen suunnittelun ammattilaisten järjestön Grafian tulevaisuustyöryhmässä. Visioin siellä uusia työmahdollisuuksia kuvittajille, sarjakuvan tekijöille ja graafisille suunnittelijoille, joilla on hyvät piirtämisen taidot ja nopea äly. Konseptisuunnittelussa nopea prototypointi: näkyväksi tekeminen, on keskeinen osa uusien ideoiden synnyttämistä design thinking -periaatteiden hengessä. Konseptien luomisessa tarvitaan hyviä piirtäjiä.

Tässä kohtaa palaan taas blogitekstini alun sanomaan. Monialaiset tiimit on käsin koottava eri alojen kiinnostavimmista osaajista. Näin on tehtävä varsinkin silloin, kun on tekemässä kokeellisia ja reilusti tulevaisuuteen nojaavia hankkeita.

Kuvassa kiinnostava yksilö-osaaja, Stanfordin yliopiston liepeillä vaikuttava designeri ja muotoilun opettaja Max Sims. Hän omaa myös loistavat verkostoitujan taidot.

Kirjoituksia hyvän kriteereistä, osa 1

9.2.2010

Kliseinen on kriitikoiden suosikkisana, olipa sitten kyse elokuva- tai kirjallisuuskritiikistä. Käsite on varattu tuomitsemiseen. Kliseinen merkitsee liikaa käyteytettyä, tyypillistä, täten huonoa ja siksi tuomittavaa.

Lähitarkastelussa tosin selviää, että kliseiseksi tuomitaan usein kokonainen lajityyppi. Elokuvan puolella esimerkiksi kauhu- ja scifigenreihin on helpompi liittää laatusana kliseinen kuin ihmissuhde-elokuvaan, joka usein koetaan kategorisesti laadukkaammaksi. Sama pätee varmaankin myös musiikkiin, luovana ja monimuotoisena  koettu jazz ja syvälliseksi leimattu klassinen musiikki tuntuvat ketegorisesti tasokkaammilta kuin vaikkapa hip-hop. Ja vastaavasti runous kalskahtaa luovalta ja itseen kurkottavalta kun taas kirjalliseen muotoon puettu toimintaseikkalu tuntuu valmiiksi pinnalliselta.

Palataan kliseisyyteen. Voisiko kliseinen olla myös positiivinen määre? Joskus tekijä on tarkoittanut kliseisen ilmaisun tai tarinan krititiiksi, joskus taas ironiaksi. Kliseinen on välillä helppo tulkita väärin. Stereotypioissa ja klisessä ilmaisussa voi joskus olla suurikin totuusarvo. Ulkomailla suomalaisia saatetaan pitää viinaa juovina ja lyhytsanaisina, mutta luotettavina ja vakaina. Stereotypia pätee osaan suomalaisista.

Toisaalta kategorinen leimaamiminen on aina kyseenalaista. Joidenkin kriitikoiden näkökulmasta visuaalisesti korkeatasoinen tarinankerronta kuuluu pintakuohuun, eikä näin ollen ansaitse arvostusta. Visuaalisuutta kun ei jostain ihmeen syystä lasketa sisällöksi. Tämä visuaalisuuden kakunkuorrutusleima näkyy hyvin esimerkiksi elokuvakritiikeissä.

Muotoilun ja mainonnan piirissä on totuttu vain esittelyihin; kritiikille ei ole perinteitä, toisin kuin kirjallisuuden, elokuvien ja musiikin ammattialueilla. Uskoisin, että tämä asiaintila johtuu pitkälle siitä, että visuaalisesti orientoituneet ihmiset osaavat vain harvoin itse pukea näkemystään sanoiksi.

Maaliskuun lopussa Suomessa ilmestyy uusi, kansainvälisesti leviävä, englanninkielinen muotoilulehti DesignDiscussions.org. Lehdessä nostetaan näkyvästi esille muotoilun kritiikkiä. Muotoilun eri alat ja visuaalinen viestintä tarvitsevat älyllistä pohdintaa kehittyäkseen ammattialoina: on kyettävä arvioimaan ja erittelemään visuaalisia viestejä. Toivon, että samalla visuaalisuus saa myös muiden alojen piirissä (esimerkiksi elokuvien ja kirjojen visuaalisuus) lisää arvostusta.

DesignDiscussions.org lanseerataan maaliskuun lopussa Lahdessa OLO.MUOTO´10 -tapahtuman yhteydessä.

PS. Kuvassa Noir -nimisen viininmaisteluravintolan logo. Ravintola sijaitsee Bostonissa. Mitä muuten pidätte Noir-logosta?

Muotoilu taiteena?

13.2.2009

cafe-helmiSuomenkielisessä wikipediassa väitetään, että graafinen suunnittelu on sovellettu taidemuoto. Formulointi on monella tapaa ongelmallinen. Historiallisesta perspektiivistä tarkasteltuna ”sovellettu taidemuoto” saa toki selityksensä (piirtäminen ja kuvittaminen). Toisaalta sovellettu taidemuoto viittaa siihen, että graafinen suunnittelija tekee ensisijaisesti taiteellista työtä;  monistaa persoonallista kädenjälkeään tehtävästä toiseen. Tästä näkökulmasta katsottuna graafisen suunnittelijan ideoimat kaksikymmentä logoa tai julistetta voivat olla tunnistettavissa kaikki tekijänsä töiksi. Pahimmillaan suunnittelija käyttää itselleen läheisiä teemoja ja kehittämäänsä tyyliä toimeksiannosta toiseen. Hyvä graafinen suunnittelu lähtee kuitenkin aina liikkeelle viestittävästä sisällöstä ja kohderyhmistä, ei niinkään henkilön omista taiteellisista intresseistä. Erinomaisen suunnittelijan pitää pystyä varioimaan tyyliään tehtävästä toiseen.

Sanottu pätee tietysti kaikkeen muotoiluun. Designin pitäisi aina olla alisteista kulloisellekin tehtävälle. Tässäkin katsannossa (sisältö- ja kohderyhmänäkökulmat) hyvä design lähestyy taiteen statusta silloin, kun se on riittävän korkeatasoista. Korkealuokkaista designia kun esitellään museoissa ja gallerioissa. Valitettavasti designin perinnettä vaalivat toimijat ja toistuvasti järjestettävät ”kauneuskilpailut” eivät ole omiaan tukemaan alalla tapahtunutta osaamisen evoluutiota. Nykyään designprosessit ovat entistäkin haastavampia ja monialaista yhteistyötä vaativia.

Yllä Café Helmen kyltti, vanha Porvoo (kuva: JK).