Archive for lokakuu 2009

Tallenna elämäsi joka hetki

30.10.2009

Lifelogging

Pian monen ystäväsi kaulassa saattaa olla kamera, joka ottaa kuvia 30 sekunnin välein.  Kyseisessä kamerassa on sensoreita, jotka tunnistavat jonkun saapuessa läheisyyteen. Nykyisessä mallissa on tosin vain yhden gigan tallennustila, jonne mahtuu 30.000 kuvaa. Toivotaan, että seuraavaan versioon mahtuisi 10 päivän asemasta koko vuosi.

ViconRevue -kameran kehitti SenseCamin –nimellä alun perin Microsoftin tutkimusyksikkö Cambridgessa, Englannissa. Tarkoitus oli käyttää kameraa dementian ja Alzheimerin taudin tutkimuksessa. Tutkimus osoitti, että potilaat saattoivat paremmin muistaa asioita selamaalla kuvia.

Lähinnä tutkijakäyttöön tarkoitetusta kamerasta on tulossa kuluttajille suunnattu versio vuonna 2010. Ajatuksena on, että ihmiset harrastaisivat elämänsä taltiointia (Lifelogging), muistojen keräämistä kuvien muodossa. Yleistyessään ja hinnan tulessa alas (nyt 820 dollaria), elämän tallentimesta voi tulla ihmisille yhtä tärkeä kun muistikirjat ovat nyt. Epäilemättä lähitulevaisuudessa tallennus tulee tapahtumaan myös videomuotoon.

Voidaan kysyä, miten jakuva tallennus muuttaa elämäämme? Tulemmeko varovaisemmaksi tai alammeko käyttäytyä kuin BB-tähti? Miltä näyttää maailma, jossa kaikki kaikkialla tallentuu johonkin? Joka tapauksessa sosiaalisena kokeena näkymä herättää kiinnostusta. Yksityisyyden suojan kannalta lifelogging on vähintäänkin haastavaa.

Lähde: http://www.newscientist.com/article/dn17992-new-camera-promises-to-capture-your-whole-life.html?DCMP=OTC-rss&nsref=tech

Pilvilaskentaa

29.10.2009

Cloud

Nykyään silmissä vilisee sanoja, joiden merkitys on jäänyt hämäräksi muille paitsi asiantuntijoille. Yksi tällainen sana on pilvilaskenta (cloud computing). Konseptuaalisella tasolla kyse on paradigman muutoksesta: tietokoneiden laskentateho ja tekninen infrastuktuuri on etääntymässä käyttäjästä. Teknisessä mielessä pilvilaskenta merkitsee tietokoneiden käyttöä, jossa joustavasti mukautettavia ja usein virtualisoituja resursseja tarjotaan palveluna internetin välityksellä.

Pilvilaskentaan perustuvat palvelut ovat tulleet suosituksi. Los Angelesin kaupunki ilmoitti juuri siirtyneensä pilvilaskentaan perustuvaan Googlen sähköpostipalveluun. Kaupungin 30.000 työntekijää siirtyvät palvelun käyttäjiksi tarjouskilpailun jälkeen, jonka Microsoft hävisi.

Laajampaan tietoisuuteen pilvilaskenta on tullut vasta vuoden 2007 alussa. Etunenässä käsitettä ovat markkinoineet Amazon.com, Google ja Yahoo. Pilvilaskennassa on paljon mahdollisuuksia. Monet yritykset suunnittelevat nyt pilvilaskentakeskuksia ja sieltä käsin toteutettavia palveluita.

Lisää tietoa:

http://en.wikipedia.org/wiki/Cloud_computing

http://www.edlconsulting.com/newsdetail.php?id=484&headline=City_of_Los_Angeles_will_use_Google_cloud_computing_email_services

http://cloudcomputing.sys-con.com/node/771947

Kirja – mennyttä teknologiaa?

27.10.2009

sähköinen kirja

Digitaalinen aikakausi vaikuttaa jo kirjaksi kutsutun vanhan käyttöliittymän suosioon. Syyskuussa, käydessäni Bostonissa, huomasin uutiset paikallisesta Cushing Academyn kirjastosta, jossa fyysisistä kirjoista on luovuttu.  James Tracy kuvaa:

“When I look at books, I see an outdated technology, like scrolls before books (… ) This isn’t ‘Fahrenheit 451’ [the 1953 Ray Bradbury novel in which books are banned]. We’re not discouraging students from reading. We see this as a natural way to shape emerging trends and optimize technology.’’

Kirjastoon hankinttiin elektronisia lukijoita (esimerkiksi Amazonin Kindle kakkosia), joiden avulla valikoima lisääntyy miljooniin kirjoihin, aikaisemman 20.000 paperisen kirjan sijasta. Virtuaalisesssa kirjastossa digitaalisia kirjoja voi lukea myös tietokoneelta.

Luopuminen ei ole tapahtunut ilman vastalauseita ja nostalgiaa. Monella on fyysiseen kirjaan lämmin side, siksi virtuaaliseen kirjastoon on vaikea suhtautua positiivisesti. 18-vuotiasta Jemmel Billingslea kirjojen katoaminen ei kuitenkaan huoleta:

“It’s a little strange (….) But this is the future.’’

Muistan hyvin Nokian Mobira Citymanin vuodelta 1987. Tuosta puhelimesta olisi aikanaan voinut päätellä mobiilivallankumouksen (matkapuhelimien ja matkaviestinnän nopean kehityksen). Amazon Kindle 2 ja muut vastaavat elektroniset lukijat tulevat epäilemättä kehittymään nopeasti. Ennakoin, että nykyiset elektroniset lukijat tulevat näyttämään vuosikymmenen tai parin kuluessa yhtä naurettavilta kuin Nokian Mobira Cityman nyt. Samalla paperinen käyttöliittymä siirtyy pikkuhiljaa kuriositeetiksi. Uskoisin, että näin käy viimeistään 2030 paikkeilla. Tosin samaan hengenvetoon on todettava, ettemme voi tietää millaisesta käyttöliittymästä lukeminen (/kuunteleminen/katseleminen/aistiminen) vuonna 2030 tapahtuu. Kaikenlaisia yllättäviä kehityskulkuja on todennäköisesti odotettavissa.

PS. Tekeillä on monia kiinnostavia spekulatiivisia projekteja, jossa julkaisujen tulevaisuutta ennakoidaan. Oheisesta linkistä pääsette tarkastelemaan yhtä esimerkkiä:

http://www.commarts.com/interactive/cai09/BeyondTheFold.html

 

Muut lähteet:

http://www.boston.com/news/local/massachusetts/articles/2009/09/04/a_library_without_the_books/

http://schumacher.thurtal.net/resources/mobira_cityman_2.jpg

http://www.ebookreader123.com/images/Amazon-Kindle-2-Pictures.jpg

Uskomatonta omahyväisyyttä

25.10.2009

Brändikuva2

Kirjoitan brändin käsitteestä parhaillaan eu-projektin Consumer Preferences 2030: Implications for Science and Technology –raporttiin. Brändin käsitteen historian tutkiminen on ollut haastavaa. Erityisesti mainosalan omia tekstejä ja historiallisia katsauksia vaivaa alalle tyypillinen vitsaus: tärkeintä on kuka tekee ja miltä mainonta näyttää (näytteet & konkretia), ei niinkään sisällön syvällinen ymmärtäminen. Tämä sama vitsaus näkyy myös Markkinointi & Mainonta-lehdessä (http://www.marmai.fi/), jossa esitellään mikä toimisto on voittanut minkäkin palkinnon, kuka sai minkäkin asiakkaan ja kuka on nimitetty minnekin toimistoon. Sisältöjen lähes täydellinen puuttuminen on huolestuttavaa. Tutkin parhaillaan Stéphane Pincasin ja Marc Loiseaun tiiliskiviteosta A History of Advertising ja samalla käsissä on myös Richard Hollisin Graphic Design – A Concise History. Sama tarina. Tärkeintä on luetella, kuka on tehnyt mitäkin. Kirjoissa on alalle tyypillisesti paljon kuvia ja käytännön esimerkkejä. Esipuheen mainonnan historiaan on kirjoittanut maailman neljänneksi suurimman mainosalan konsernin Publicis Groupen toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja Maurice Lévy. Häpeämättömän itserakas esipuhe muun muassa esittelee Publicis Groupen historiaa, kokonaisen sivun kokoinen kartta näyttää, mikä toimisto on liittynyt Publicis yhtymään ja milloin. Herää kysymys, eikö tässä pitäisi puhua mainonnan historiasta laajemminkin? Esipuheessa näyttäytyy vankkumattomalla omahyväisyydellä kyllästetty mies; vihjeenä tai pikemminkin huutomerkkinä siitä, millaisesta sivistyksen puutteesta koko ala kärsii. Tätä oppineisuuden ja ymmärryksen puutetta keventää vain mainosallalla vallitseva tekopirteys ja tekohauskuus.

Lucas Conley heittää lisää löylyä lauteille mainiossa teoksessaan Obsessive Branding Disorer – The Illusion of Business and the Business of Illusion: “In the name of the brand, any idea can be defined as valid and any crackpot can assume the status of  a guru. And when a snake oil  salesman roll into town shilling branding tonics and salves, anxious executives line up, their minions and dependents standing dutifully at attention.”

Alalla on toki myös paljon fiksuja ihmisiä, mutta Maurice Lévyn esipuhe sai maljani vuotamaan yli. Sitä paitsi nykyisin brändin rakennus ei liity vain mainontaan, tavoitteellisesta viestinnästä on tullut huomattavan monialaista. Aiemmin niin perinteinen mainosala on haastajiensa (internetin ja mobiilien kommunikaatiovälineiden parissa työskentelevät) ja sosiaalaisten medioiden (YouTube, Facebook, Twitter, TED, jne) ansiosta isojen muutosten kourissa. Rob Walker osuu asian ytimeen kirjassaan I’m with the brand – the secret dialogue between what we buy and who we are:

“(…)Time Magazine declared that the Person of the Year for 2006 was no other than You. (‘You control information age. Welcome to your world’). (…) ‘This Scenario’, Arvertising age columnist and media observer Bob Garfield told one interviewer, ‘is potentially the most wonderful thing imaginable for media consumers in a democracy’. Unless, he added, you happen to be a marketing industry veteran. ‘Then you’re fucked big-time.”

Blogillaan maineeseen noussut Seth Godin jatkaa samasta teemasta blogikirjoituksista kootussa teoksessaan Metaball Sundae – How Marketing is Transforming the Business World (and how to thrive in it):

“The New Marketing  has exposed great work to large numbers of people. Those ideas spread farther and faster than they ever have before (…) the distance between brain of the designer and the of the consumer is now much, much shorter than it ever has before (…) New Marketing doesn’t understand top-down command-and-control thinking. It’s actually caveman marketing, the sort of marketing that existed before money and corporations took over.”

Viimeaikaista monipuolistavista ja yllättävistä kehityskuluista huolimatta, tunnistettavin tyyppi konsultoinnin, designin, mainonnan ja viestinnän henkilögalleriassa on edelleen fundamentalistinen, niin sanottu yhden menetelmän asiantuntija. Stephen Brown valaisee asiaintilaa opuksessaan Postmodern Marketing 2:

“(…) my considered opinion is that the four most blood-curdling words in the marketing lexicon are ‘I have a model’. Granted, the words themselves are fairly innocuous – beguiling even – but they are invariably announced with a tone of absolute assurance and accompanied by a look of such grim, gimlet-eyed conviction that you instantly know you are in the presence of a marketing fundamentalist.”

Ottamani kuva on kotoisin Bostonista.

Kirjoituksia palvelumuotoilusta, osa 1

8.10.2009

Einstein

Koulutus, hyvä palvelukonsepti ja asenne ratkaisevat. Sen osoitti viimeisin amerikan matka, joka suuntautui Denveriin, Coloradoon ja itärannikolle Bostoniin. Hämmästelin  taas kerran amerikkalaista palvelukulttuuria: ystävällisyyttä, nopeutta, yritteliäisyyttä ja positiivista asennetta. Hapannaamoja ei näkynyt missään.

En ole ollut mikään vakaumuksellinen amerikan ihailija, pikemminkin eurooppalaista kulttuuria ja sivitystä arvostava tarkkailija. Silti tavallisten amerikkalaisten ihmisten lämmin suhtautuminen vieraisiin teki vaikutuksen. Tämän vuoden kolmella amerikan reissuilla (yhteensä kuukausi) palvelukulttuuri on tuntunut suoralta, ystävälliseltä ja rennolta.  Ja ei, palvelu ei ole tuntunut tungettelevalta tai imelältä mielistelyltä, kuten osa ystävistäni ja kolegoistani on yrittänyt väittää ja perustella samalla ankean palvelukulttuurin monissa suomalaissa organisaatioissa: “Suomalaiset eivät teeskentele, he ovat sitä mitä ovat”.  Tämä uskomus on omiaan tehokkaasti estämään palvelukehitystyötä.  Palveluopintoihin ja tehtäviin pitäisi valikoida sosiaalisesti lahjakkaita ihmisiä, joiden asenne on jo valmiiksi kunnossa.

Palveluasenne kannattaisi ottaa osaksi palvelumuotoilun aktiivista sanastoa palveluhetken, palvelupolun ja palveluympäristön lisäksi. Palveluhenkilöstön asenne on nimittäin ratkaisevassa roolissa asiakkaan palvelukokemuksen syntymisessä.

PS. Luen juuri Bill Pricen ja David Jaffen kirjaa The Best Service is No Service – How to liberate your customers from customers service, keep them happy & control costs. Opus esittelee uskomattomia tarinoita ihmisten kokemuksista automatisoiduissa palvelukeskuksissa. Monien yritysten webbisivuilta ei löydy yhtään numeroa, johon ottaa yhteyttä, tai numerot on tehokkaasti piilotettu. Jonottaminen puhuttaa kaikkialla maailmassa, Suomessakin teleoperaattorin odotusaika saattaa olla tunti. Tiivistyvää kilpailua ja kustannusäästöpaineita ymmärtäen kirjoittajat propagoivatkin selkeän ja toimivan itsepalvelun puolesta. Internetpankki on loistava esimerkki toimivasta itsepalvelusta, samoin Amazon.  Samalla kirjoittajat painottavat sitä, että yritysten tulisi tehdä asiakkaidensa yhteydenotto mahdollisimman helpoksi.