Bisnesmies 2.0.

John Micklethwait ja Adrian Woolridge nostavat esille kosmokraattien pyrkimyksen yhdenmukaisuuteen kirjassaan Future Perfect: The Challenge and Hidden Promise of Globalisation to Describe Individuals Who are Amongst the Global Elite (2000). Hyperliikuvaa elämää elävät kosmokraatit työskentelevät pääsääntöisesti suuryrityksissä tai konsultoivat suuria organisaatioita. Micklethwaitin ja Woolridgen mukaan kosmokraatit haluavat olla jatkuvassa yhteydessä tietoon ja kontakteihinsa. He arvostavat hyvän näköisiä ja helposti huollettavia tuotteita. Kirjan mukaan heikon kansallisen identiteetin omaavat kosmokraatit ovat nykyajan uusia aristokraatteja ja kosmopoliitteja.

Lähitarkastelussa Micklethwait ja Woolridge kuitenkin huomattavat, että kosmokraatit näyttävät pukeutuvan ja puhuvan yhdenmukaisesti. Näyttää siltä, että globaali biesneskulttuuri suosii kulttuurista yhdenmukaisuutta (kieli, pukeutuminen, tavat jne) toiminnan tehokkuuden ja asiallisuuden nimissä. Kirjan perusteella ja omien havaintojenikin pohjalta on helppo hahmotella eräänlaista bisneksen parissa toimivan ihmisen stereotyyppiä. Hän on ennekaikkea siisti (miehiltä parta juuri ajettu ja tukka leikattu) ja uniformuun pukeutunut (puku tai jakkupuku). Edellä kuvattu tyyppi – mies tai nainen – on keskinkertaisuudessaan ja  persoonattomuudessaan hajuton ja väritön. Kovin omaperäisiä ajatuksia häneltä on turha odottaa. (Osin tiedostamaton) sosiaalinen koodisto viittaa tiukkaan hierarkiaan (jokaisella on pomonsa); siksi todella erottuva, luova ja rajoja rikkova ajattelu ei ole kovinkaan suosittua bisnesmaailmassa. Tässä on tietysti oma sisäinen logiikkansa, sillä useimmat bisnekset perustuvat olemassaolevan toistoon.

Ajassa on havaittavissa muutoksia, jotka ennakoivat uudenlaisen bisnesmiehen syntyä. Karkea rahasta puhuminen ja bisneksen hokeminen (wannabe -bisnesmies tai leveää murretta puhuva Pisnesmies) edustaa nykyään hierarkiassa yritysmaailman alinta kastia. Kansainvälisissä piireissä liikkuvat, pääsääntöisesti korkeasti koulutetut ammattilaiset, ovat nykyisin enenevässä määrin monipuolisesti sivistyneitä, eri kulttuureja tuntevia ja muotitietoisia maailman kansalaisia.

Oman kastinsa muodostavat persoonallaan ja viestinnällään erottuvat asiantuntijat. Heille omaperäisyys ja erottuvuus on sallittua (usein räväkkä ja suorapuheinen asiantuntija on eräänlainen esiintyvä viihdetaiteilija, joka kutsutaan paikalle täsmäiskuun).

Olisiko bisnesmies 2.0. jonkinlainen sekoitus osaamisellaan erottuvaa asiantuntijaa ja hillittyä, sivistynyttä kosmokraattia? Viisauteen pyrkivä bisnesmies 2.0. osaa kuunnella ja on toisaalta kykenevä suodattamaan omaa asiantuntemustaan kontekstit tarkasti huomioiden. Hän on (hienovaraisesti) omaperäinen, todellinen alansa asiantuntija.

Yhdysvalloissa veronmaksajien 130 mijardilla eurolla tukeman vakuutusjätin AIG:n jättiponukset johtajistolleen on saanut tavalliset ihmiset kadulle. Taantuman aiheuttama epäluulo bisneväkeä kohtaan toivottavasti muuttaa bisneskulttuureja (yhteiskunta)vastuullisemmiksi ja toimintaa eettisemmäksi. Utopiaako? Ota kantaa.

PS. Tänään tulee Teemalta ohjelma Frank Zapan klassikkolevyistä. Minkälainen olisi yritysmaailman Frank Zappa? Virtuoosimainen monitaituri ja kokeileva visionääri. Zappa oli mies, joka ei ainakaan pelannut varman päälle. Toinen vastaavanlainen metafora luovalle tiimille tai yritykselle on improvisoiva jazzbändi.

PS.2. Kuten huomaat, olen viehtynyt 2.0. -merkintätapaan. Tietotekniikan ja softakehityksen piiristä levinnyt tapa kuvata seuraavaa kehitysaskelta numeroin, sopii mielestäni loistavasti minkä tahansa ilmiön muutosten kuvaamiseen.